Monday, November 12, 2007

Ihanaa postia!

Meillä oli taas sairaalapäivä ja pinna kireellä. En ensin edes huomaa että vanne pään ympärillä puristuu tiukemmalle, mut pienistä asioista aina hoksaa että jaa taas tää hieman ottaa koville. Jorvin neurolla on kyllä aivan ihana henkilökunta, onneksi ei sitä tarvi stressata. Ja kun kerroin puheterapeutille, että meille ei annettu lisäaikoja kunnan puheterapiaan, ja suhtautuvat tosi nihkeästi, hän lupasi itse soittaa sinne ja huolehtia että jatko saadaan ja heti. Ihanaa kun välillä joku vain tekee jotain (hmm.. työtään?), eikä vaan sano että voi voi. No kaikki hyvin sillä saralla kunhan käsidesin haju hälvenee ja sydämenlyönnit tasaantuu. Paitsi että huomenna ja torstaina uudet visiitit että mitäs tässä turhia rauhottumaan, mennään samoilla paniikeilla ;).

Takastullessa (monen mutkan kautta) satoi räntää vaakasuoraan ja oli kylmä ja paniikki alkoi lieventyä ja teki vaan mieli mennä nukkumaan. Jocsua sää ei haitannut yhtään: katso äiti, onpa upeaa kun sataa lunta. Äitikin sitten hölläs otsaryppyjä ja antoi sateen piiskata naamaa, naurettiin ja höpötettiin, tultiin kotiin ihan litimärkinä. Ja sitten avaamista odotti the arpajaispalkinto:
Suklaat puuttuu kuvasta, miksköhän.. Mä en ikinä voita arpajaisissa. Blogiarpajaisiin en ole aikoihin jaksanut edes osallistua, kun en kuitenkaan voita. Minnien arpajaisiin vastasin kuitenkin huvikseni, koska vihreät alpakat niin viehätti silmää. Ja voitin! Eikä mulla ollut aavistustakaan että paketti olisi näin muhkea. Ihanaa, kiitos! Mulla olisi niin paljon suunnitelmia näille langoille, voi kun saisi jotenkin tehtyä jotain valmiiksi,kaikki jotenkin tökkii tällä hetkellä!

Sain (eikös se ole saamista jos ne tulee postissa ja maksaminen on ihan erillinen tapahtuma?)uudet jouluverhot, jotka on ihqut ja melkein ilmaiset. Chili sai väliaikaisen auringon, pitäs kehitellä joku parempi systeemi, mut voi olla että tolla mennään tää talvi. Uusi suojaruukku pitäs kans saada kun toi nyt ei yhtään sovi nykyiseen olohuoneeseen. Ajatella että oon kasvattanu tuon siemenestä ihan itse ja pitänyt hengissä jo 1½ vuotta!! Tästä rohkaistuneena oon hankkinut pikkuhiljaa uusiakin kukkia, toistaiseksi olen muistanut niitä kastellakin.

3 comments:

Lotta said...

Oo, mikä hjärkullinen (no näyttääpä se pervolta, herkullinen siis) paketti! Ja kunnoitan täällä kyllä hyvin lujaa tuota sun chilinkasvatusta - siis ihanko vaan tavallisesta chilinsiemenestä? Joita saa chilipavuista, joita saa kaupasta? Mun mieski tuosta on haaveillu, mutta kun ollaan melko suurpiirteisiä tommosessa kasvinkasteluntyyppisessä :).

Susanna said...

lotta, joo ihan sellaisesta kaupasta saatavasta chilistä saadusta siemenestä :D. Paitsi että mä oon ostanut siemeniä chilikasvattajalta erikseen, ku vähän hurahdin tossa muutama vuos sitten... Käy katsomassa http://fatalii.net/chile/ , hän on ihan suomalainen (mies!) ja hältä just ostin siemeniäkin. Linkeistä löytyy paljon tietoa. Yllättäen chilien kasvatus on aika monen miehen harrastus! Mä oon kans aika suurpiirteinen, mutta kun siemenestä kasvattaa ja näkee kun se kasvaa, siihen rehuun tulee sellainen kiintymyssuhde, että tulee pidettyä paremmin huolta ;)

tinna said...

Kuulostaa kyllä tosi kurjalta toi teidän opettaja!! kuka teillä olikaan opettajana!? Mut kyllä toi kuulostaa kans niin meidän koulun toiminnalta, et esim. meidän opettaja ei aina ehdi auttaa (joutuu välillä odottaa tunteja ennen ku saa apua) ja sit pitää vaan tehdä ja purkaa...

Ei siellä harjottelussa kyllä oo ollu läheskään niin kivaa kun olis kuvitellu!! voin kertoa sitten enemmän koulussa mutta siellä on aika ihme meininkiä! onneks pääsee kohta takas kouluun jo!