Sunday, January 06, 2008

Synttärikakku

Kakusta tuli aivan ihana! Oon niin ylpeä itsestäni, mua ei ole vuosiin edes kiinnostanut kakkujen leipominen, ja se on jäänyt lähinnä Jarin huoleksi, mä olen vaan paasannut vieressä ;). Välillä oon sortunut jopa valmiisiin kakkupohjiin.... No mutta nyt kävi hurahdus ja piti päästä kokeilemaan erinäisiä juttuja, kuten vaahtokarkkifondantin eli mmf-taikinan (marshmellowfondant) tekoa. Ohjeen nappasin Marielta.

Mää oon niin ylpee tästä! Eihän tässä nyt mitään erikoista sinänsä, mutta on tää nyt ihan erilainen kuin mitä yleensä näkee. Ja selvästi 30v synttärit siis kyseessä. Sankarikin hillui kruunu päässä koko päivän ;).

Kuvia kakun teosta:
Ensin vaahtokarkit sulatettiin mikrossa, ja sitten sekotettiin tomusokeriin. Sticky! Mä onneksi luin ohjeen huolella, kädet kannattaa öljytä ennen kuin menee koskemaan tököttiin. Ihmeekseni työvälineet puhdistui helposti pelkällä vedellä.
Seuraavana päivänä kaulitsin taikinasta levyn. Tiesin että homma on vittumainen, ja olin varustautunut pitkällä pinnalla. Vähän kerrallaan levy laajeni ja tarttui pöytäänkin vain kerran. Neuvoksi antaisin, että hitaasti, voimalla, ja vähän väliä pitää tarkistaa ettei ole tarttunut kiinni. Tarttuu meinaan leivinpaperiinkin hyvin, hyvin tehokkaasti. Pinta ei ole tahmea, mutta heti jos pinta rikkoontuu paljastuu tahmeaa tököttiä.
Tein Kittyn erillisestä mmf-palasta. Levyn alla on ohut kerros kermaa, ja yllätykseksini levyä oli helppo venyttää kakun reunojen yli ja muotoilla hieman. Ylimääräiset leikkelin saksilla pois. Kittyn reunat tehtiin sokerikuorrutteella ja viikset + silmät sulalla suklaalla. Jari askarteli vielä rusetinkin. kakku oli aivan suloinen ja ihana, MUTTA
sitä oli mahdotonta leikata. Tahmea päällinen takertui veitseen ja lastaan kuin iilimato nilkkaan. Onneksi syndet oli vain perheeni kesken, ja perhe nyt on öö, varsin rempseää ja rentoa sakkia, joten asiasta nousi vain huumoria eikä hammastenkiristystä. Kamalaa jos olis ollut vaikka häät!
Kokeiltiin erilaisia keinoja, ja lopulta äiti (aatelkaas miten vanha se on, jos mä oon kolkyt!) keksi leikata saksilla kuorrutteeseen kakkusiivut. Sitten sai lopun leikata kakkulapiolla ;). Syöminen oli kans aika vaikeaa, kun mmf takertui lusikkaan, ja jos oli kovin ison palan ottanut, sai sitten tunkea sen kokoisen palan vaahtokarkkia suuhunsa kerralla :D. Täytyy ottaa selvää mikä meni vikaan, olisko levyn pitänyt antaa kuivua vai mitä. No who cares, kivaa oli ja nyt on väsy (ikä painaa). Luistelukausikin tuli avattua, siitä lisää myöhemmin!

17 comments:

Anonymous said...

Onnea 3-kymppiselle! Tosi hieno kakku :-)

Carita said...

Onnea tasaluvun johdosta!

Unknown said...

Hauskannäköistä kakun leikkausta :-D Onnea kaksvitoselle!

Stricker said...

Oikein paljon onnea! Ja tosi hieno kakku, vaikka kakun leikkaaminen saksilla onkin hieman erikoista :-). Minä tulen perässä parin päivän kuluttua, tosin jo lähellä seuraavaa tasalukua, ja lupasin jo pojalle ottaa pakkasesta ostetun leppäkerttukakun syötäväksi juhlapäivänä. Tosin näin lomien ja pyhien ja mässäysten jälkeen olisi parempi purra porkkanaa :-).

Martsuli said...

Hieno kakku kerta kaikkiaan, kovan työn takana! Onneksi olkoon vanhenemisen johdosta!

Anonymous said...

Ihanan makea kakku, sakset on hyvä työväline moneen keittiöhommaan ; ) Onnittelut!

Satu said...

Kakku oli kerrassaan mainio, vaikka tosiaan kuorrutuksen syöminen oli haastavaa ;). Kiitos mukavista juhlista ja onneksi olkoon vielä kerran!

Mervi said...

heheee, eipäs tyttö siellä saivarrella toisen iästä, tulet perässä ankarasti!!!
t mutsi

Tuazophia said...

Myöhästyneet synttärionnittelut! Aivan ihanan näköinen kakku! :)

Lotta said...

Voi reps! xD Ihan paras kuvasarja, vaihe vaiheelta maailman toisiks hienoin kakku ja sitte nuo keittiösakset. Mutta mitä siitä kuorrutuksen koostumuksesta jos kerran maku ja ulkomuoto oli komeet :).

Ja kovasti onnea!

Altocumulus said...

Onnea tasakymmenestä, ollaan sitä parasta vuosikertaa. Puolen vuoden päästä näet seuraan samoissa lukemissa. ;)
Ja kakku on aivan ihana ja olet ihanan rehellinen bloggaaja kun esittelit myös vikan kuvan, harva ehkä olisi paljastanut totuutta kuvan kanssa. :)

Tiina said...

Onnea onnea, perässä tullaan elokuussa! :)

Ihanan näköinen kakku, ehkä sitä ei oltukaan tarkoitettu syötäväksi. Olis kyllä aika hyvä ohjelmanumero häihin.. hmm, miehen veli menee naimisiin ensi kesänä *piruhymiö*

Jatta said...

Onnea onnea! Perässä tullaan, syksyllä napsahtaa 30 mittariin. Ihana kakku ja ihana kirurginen operaatio sille :D

(pssst, mä leikkaan pakastepitsaa saksilla, miehen mielestä se on brutaalia :o)

Anonymous said...

Onnittelut! Kakku on mielettömän hieno! :)

Anonymous said...

Isot myöhäiset onnittelut! Ihana kakku, sääli syödä ja varsinkin leikata!

Heidi said...

Kaks vuotta vielä niin perästä tullaan, Paljon onnea! =) Hiano kakku, vaikuttaa haastavalta joten en taida kokeilla ;D

Anne said...

Tuollaisen tahmakakunhan voisi heittää jonkun vihamihehen naamaan! ;-)