Tällaisia oravannahkoja lähti maailmalle.
Tummemmat kohdat on ihan vaan vettä, ku just olin höyryttänyt :D. Olkapäillä nepparit. Mitenköhän oppis kirjoittamaan keskelle lappua noita nimiä??
Eräitäkin bloggaajia kopioiden laitoin yo-yoon nappeja. Ja kirosin etten mä ikinä saa niitä yhtä hyvin ku kaikki muut. Mut kyllä se sit hyvältä alkoikin näyttää.
Toinen mekko vähän pienempi. Tän kanssa tein noin tuhat erilaista virhettä eikä koristettakaan sitten syntynyt. Toivottavasti en nyt aiheuttanut pohjatonta sisarkateutta ;). Molemmissa mekoissa kangas on talvifroteeta, mutta on kyllä niin löyhä tuo nukka, että ei taida olla Hilcon kangas. Alempana oleva vihreä sen sijaan on Hilcon ja se on ihan eri maailmasta. Eiköhän nämä mekkokäytössä kuitenkin kestä hyvin.
Askartelin tällaisen neulavihkon huovasta. Joulun alla kuulin että Tampereen messuilla oli jollain ollut tämäntapaisia, ja päätin et pitää joskus kokeilla. Sittemmin olen huomannut että näitä vihkoja näkyy aika paljonkin blogeissa.
Omani on ihan hatusta ideoitu ja siinä on vain yksi sisäaukeama. Sen luulisi kuitenkin riittävän? Ja huopaan saa helposti laitettua paksummankin parsinneulan. Toivon että tämä keksintö ratkaisisi mun ikuisen neulojen katoavaisuus -ongelman ;).
Vaavillekin piti tehdä jotain, kun kerran siskot ja äitikin sai. Oranssi ja vihreä sit sopii hyvin yhteen!
**
Meillä oli tänään taas sairaalareissu, jo toinen tälle viikolle. Onneks nyt tulee useamman viikon tauko, koska minen enää kyllä jaksais! Tänään menin kahville tutkimusten ajaksi ja kahvilantätikin vittuili kun en muistanu kortin tunnaria (myi sitten sentään ku itku kurkussa tiuskasin että PAINA SITÄ PUNASTA), istuin sitten siellä ja vollotin sydämeni kyllyydestä. Vieressä vanhat ukot pohdiskeli sotajuttuja, miksei kukaan ole onnistunut valloittamaan venäjää, ja tulivat siihen tulokseen että kun kerran Napoleonkaan ei niin ei sitten kukaan, ikinä. Olo oli hieman absurdi. Olisin kaivannut edes ystävällistä katsetta joltain, mutta sairaalassa kukaan ei koskaan katso kohti. Onneksi siellä ei tarvi viettää enempää aikaa. huuh, nyt mieli keveni.
ps. ikkunalla itää ensimmäiset samettikukat!
**edit: lisäsin lisäkuvan neulavihkosta
Thursday, February 21, 2008
Mekkoi
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
9 comments:
Hei, mikä on neulavihko???
Villapallo, lisäsin kuvan sisuksesta, se lienee aika valaiseva! Mahtava keksintö, niitä heti puuhailemaan :D.
Yiii, kamala sairaalareissu :( *hali* Se on kyl totta että sairaalassa myötätunto on tosi tiukassa! Ihme juttu.
Mut hei. Onneks Blogistanissa myötätuntoa piisaa sitäkin enempi!
Mari, se varmaan johtuu siitä, että sairaalassa jokainen on jonkun syyn takia, ja vaikkei olisi vakavakaan syy, niin onhan ne aina henkilökohtaisia juttuja...ihmiset sulkeutuu kuoreensa ettei vaan vahingossakaan joudu ottamaan osaa toisen ahdinkoon tms. En minäkään varmaan olisi itselleni hymyillyt tänään :D:D.
siis mekot on just eikä melkein sellaset kuin toivoin! Ei ylimääräisiä hörsöjä, joten tulee käytettyä varmasti!! Kiitos vielä tätäkin kautta kaikkien lahjuksista ;D
Sairaala sucks. Hyvä että saatte pitää taukoa. Piti meilailla kuulumisia, mutta ei sitten ole saanut aikaiseksi... meidän juniorilta leikattiin nenästä polyyppeja ja korviin samalla reissulla putket tammikuussa. Oli surkea reissu, se on kamalaa jättää omaa pientä sinne desinfioitujen välineiden ja valkotakkien joukkoon yksin. Puhe pojalla sujuu nyt hiukkasen paremmin, kuulee vissiin paremmin jne. mutta verbejä ei oo vielä juurikaan.
Niin muuten ja mun teoria on se, että kaikki omaiset sairaalassa on just sillä hilkulla että tuleeko silmistä kyyneleet vai ei, ja tietää että pieninkin interaktio jonkun toisen samassa tilanteessa olevan kanssa saa tulvahanat valloilleen. Parempi vissiin purra hammasta ja olla hiljaa (hoitsuista ja lääkäreistä en tiiä, meille onneks osunut kivoja).
Maija, oot varmasti ihan oikeassa. Hyvä et teillä reissu ohi, ja parempaan päin menossa!
Ihania mekkoja! Ihan vahingossa löysin sun blogin ja hurmaannuin sun töistä. Upeita. Pirteää päivää! -PetRa-
Post a Comment