Sunday, April 13, 2008

Sammakko-paita ja kolmenkympin kriisi

Ei taas millään tule noita otsikoita... Nooh. Tässä viime jaksolla tehty toinen paita kokoa Jocsu eli 116cm.
kaava: Jerry-paitis Ottobre 1/08
kangas: ohutta puuvillaa Tikrulta
Aplikointiin samettia, Vliesofixia, lankaa ja nappeja... Aplikoin ensin toiselle kankaalle kun en yhtään luota tuon koneeni siksakkiin. Hieno tuli! Ei ole nyt in action -kuvia kun paita on yhä koululla arvioinnissa.

Tyttärellä ilmeni akuutti paitapula ja ensihätään syntyi tällainen. Kirjailuun käytetyssä ajassa tosin olisi syntynyt parikin paitaa... mutta täytyy nyt jotain piristettä keksiä. Kaupallisen mallin valitseminen tällaiseen kirjailuun ei ehkä ole se fiksuin veto, näyttää aina jotenkin halvalta kopiolta mutta tyttö tykkää ja sehän on pääasia kai.. Ihan hyvä kirjailusuoritus ihmiseltä joka a)ei osaa ja b) ei edes oikein tykkää :D.

Kriisi. Koska mun lapsista on tullut näin isoja? Mä olen niin hämmästynyt siitä, että se riippuvainen äidistä -aika on todella kohta ohi. Että jossain deep down on olemassa minä. Ja kuka se minä nyt sitten on. Huh. Kolme vuotta asuttu rivarissa (ja vielä espoolaislähiössä!) mut nyt se tuli se kriisi, kohta varmaan pitäs ostaa ne matching tuulipuvut ja alkaa katsoa Kotikatua ja mitä muuta tylsää ne aikuiset nyt tekee. Jos vaikka sit viiskymppisenä vasta, jooko?

8 comments:

Mari said...

Hei, täällä (ja varmaan monessa muussaki maassa) ilmestyy kuukausittain Hello Kitty -lehti. Se on kai suunnattu 10-16-vuotiaille ;) mikä ei estä mua lukemasta sitä toisinaan. Enivei: joka numerossa on joku ohje miten teet itse hello kitty -kuvioidun paidan / kassin / jotain. Ja neuvotaan et leikkaa lehdestä kittykuva mistä tykkäät, käy copyshopissa suurennuttamassa jne.

Niin että sä oot taas niin IN ;) (Tai Melinda on. ELlet kirjaile itselles samanlaista ;) )

Päivi said...

Ei sitä vielä lähes viiskymppisenäkään tarvi kulkea unisextuulipuvussa tai katsoa kotikatua. Siihen aika on iian kallista tuhlattavaksi. Muistan tuon tuskan, kun tuntui, ettei olekaan lapsilleen tärkein maailmassa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun koulu alkoi, opettaja oli suurempi auktoriteetti kuin äiti monissa asioissa. Sitä vaan täytyy kai yrittää nauttia elämästä, miten se kulloinkin näyttäytyy. No, ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitenkään sormi pystyssä vanhemman viisaudella. Kolahti vaan noi ajatuksesi.

Susanna said...

Mari, hehee, ehkä täytyy tehdä itsellekin :D.

Päivi, juu onneks ei ole pakko! Mutta mitä ympärillä näkee, niin just noin melkein kaikille tuntuu käyvän, ja musta tuntuu että mulla ei ole mitään yhteistä heidän kanssa, enkä enää yhtään tiedä minne kuulun. Jos mulla ei olis tota koulua ja ihanaa luokkaa tasapainottamassa niin tulisin ehkä hulluksi ;).

villapeikko said...

Mätsäävät tuulipuvut ja Kotikatu on jotain niin ufoa ja kaukaista mulle, etten pysty oikein kuvittelemaankaan. Jos et tunne sitä omaksesi, en usko että sulla on vaaraa tulla henkisesti keski-ikäiseksi (sitäpaitsi, kolmekymppiset eivät ole keski-ikäisiä) :D Mulla on vähän samantapaisia tunnelmia vähän väliä, jotenkin ulkopuolinen olo sen suhteen mikä kuuluisi olla ja mikä on. Kun mä en tunne edes olevani kunnolla aikuinen vielä.

Carita said...

No minä täytän vuoden päästä 40 ja me ollaan asuttu 7 vuotta rivarissa espoolaislähiössä. Sitten meillä on farmariauto, kaksi lasta ja kaksi koiraa :)
Mutta samanlaisia tuulipukuja ei ole eikä tule ja telkkarista en katso kotimaisia sarjoja ollenkaan. Enkä kyllä tunne itseäni muutenkaan "melkein nelikymppiseksi". Paitsi että silmäkulmiin on alkanut ilmestyä pieniä ryppyjä :))

Riku täyttää parin viikon päästä kuusi ja musta on aivan ihanaa, kun äiti ei olekaan enää se kaikkein tärkein!

Susanna said...

Carita, et sä kyllä nelikymppiseltä vaikutakaan!! Mut kun juttelet naapureiden tai työkavereiden tms tuttavien kanssa, niin tuntuuko et olette samalla sivulla? Ku musta tuntuu usein että ympärillä olevat samanikäiset on vahingossa hukanneet itsensä jonnekin pyykkivuoren sisälle. Tai sitten mä vaan olen jotenkin outo. Eipä sillä, en mä toivoskaan tuota kohtaloa, mutta samanhenkinen seura olis tervetullutta vaihtelua...

tikru said...

Oih, se kangas tuli kyllä just oikeeseen osotteeseen. Paita on hiano ja mein mummi hyppis innosta jos näkis ton :)
Kangas siis sieltä lähtöisin ja veikkaisin, että vuosikymmenien takaa.

Kriiiiiisi iskee juuh.. aina välillä, mut ei kannata välittää :) ne menee ohi. kriisit siis.

Carita said...

Oot ihan oikeassa, ehkä just siksi mää en pahemmin juttelekaan naapureiden kanssa, kun niitten jutut ei paljon kotiseinien ulkopuolista elämää käsittele :)

Etkä ole ollenkaan outo, aivan ihana ja mukava minun mielestäni:) Ja pitäähän ihmisellä olla elämässä muutakin kuin vain koti ja perhe.