Torstaina mun rakas ensimmäinen vauva täytti kuusi. Niin se aika menee, nopeasti. Kuusivuotiaan elämä on kiireistä, koko ajan pitäisi olla pyöräilemässä tai leikkimässä tai mitä tahansa kuin paikallaan. Äitin sylissä viihdytään onneksi välillä yhä, ja pahimmat uhmiskohtaukset saa talttumaan kun menee halimaan. Jocsu viihtyy eskarissa, rakastaa pyöräilyä ja kiipeilyä ja kauniita asioita, niinkuin vaatteita tai nukkeja tai ihan vaan kaunista maisemaa. Leikkii poikien ja tyttöjen kanssa, haluaisi olla kaikkien kaveri. Välillä jättää poikien leikit ja työntelee nukenvaunuja. Itsetunto on kohdillaan - tekee mitä haluaa, ja jos jotain tahtoo, ei välitä muiden puheista. Pari vuotta sitten olisi aina halunnut olla prinsessa, nyt on haaveet miehistyneet, ja kaverin synttäreille piti päästä Spiderman -asussa.
Työprosessia piti välillä käydä tarkistamassa ja sovittamassa. Hetken suun mutristelua ja sitten "äiti tästä tulee kyllä tosi upea". Puku oli päällä ihan koko päivän, hauskan näköistä kun pikku spideri pyöräili tuhatta ja sataa pitkin pihoja :D.
Speksit:
kypärämyssy Ottobren kaavoilla ilman resoria; pystyy riisumaan kaulalle niinkuin hupun
paita H&M, maalattu vapaalla kädellä kangasvärillä
trikoot Sokokselta
säärystimet leikattu resorista ja ommeltu vain sivusauma. keksin ne 10min ennen juhlien alkua, enkä ehtinyt enää maalata verkkoa :D
Asun hinnaksi tuli jotain 6e, ja kalsarit nyt on käyttötavaraa. Pieni ahdistus on rinnassa kun nykyään kaikki vaan ostaa valmiit polyesteripuvut isolla rahalla. Ahdistus siis siksi että maailman toisiks eniten pelkään sitä että mun lapset kokee jäävänsä jostain paitsi. Kuitenkaan niin paljoa ei ahdistanut että olisin kaupan spiderin ostanut, kävin kyllä harkitsemassa ;).
Jees lähden tainnuttamaan noi unten maille, ovat niin vauhdikkaasti menneet koko päivän että ei varmaan tarvi ku laittaa pää tyynyyn. Iteki vois käpertyä peiton alle...
Saturday, August 23, 2008
Jocsu 6v
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
13 comments:
Ei lapset jää mistään paitsi, jos on äidin tekemät vetimet. Olen aina ommellut lasten naamiaispuvut ja tyttären taitoluistelun kilpa- ja harjoituspuvut. Nyt vähän isompana osaavat arvostaa taitojani ja sitä, että ovat saaneet sellaisia asuja, joita ovat halunneet, eikä muilla ole ollut samanlaisia. Joten ole ylpeä siitä, että osaat tehdä lapsillesi kaikkea hienoa ja kaunista
Ihana puku! Ja joo, mä inhoan niitä kaupan polyesteripukuja myös. Toivottavasti äidin tekemät riittää koko sen iän kun naamiaisikä ylipäätään kestää...
Eivät todellakaan jää mistään ilman! Päin vastoin itse koin pikkuisena mahtavaksi sen, että mummini on ompelija ja kykeni aina saamaan aikaan haluamani naamiaspuvun tai vaatteen.
Vautsi vau! Tosi hieno! Nostan hattua luovuudellesi. Täälläkin ilmottautuu yksi polyesteripukujen vihaaja. Muistelen itse lämmöllä niitä hienoja naamiaispukuja, joita äiti minulle ompeli kun olin lapsi. Meillä ei jostain syystä ole lapsilla ollut yhtään naamiaisia, mutta sitten kun on, niin yritän itse väsätä jotain.
Ihana pikku (tai ei nyt enää niin pikku..) spiderman!
Minä luulen että se on pikemminkin päinvastoin. Itse tehdyt puvut on paljon upeampia kuin jotkut kaupasta ostetut tai vuokratut. Valmiit naamiaispuvut on tylsiä!
Tosi upea spiderman puku! Arvaas vaan kehesti käskikö 5 v poikani tekemään hänelle samanlaisen... ;) Osaisinkohan?!
Superhieno Spiderman-puku, voin vaan kuvitella miten innoissaan sitä ollaan oltu siinä :) Musta oli ainakin todella hienoa kun äiti osas ommella kaikenlaista, muun muassa oli supersiistiä kun mun barbeilla ja nukeilla oli sellasia vaatteita mitä ei kaupasta saanu! :) Tykkäsin niin paljon että päätin itsekin ryhtyä ompelijaksi!
Mun lapset ainakin onneksi on tosi ylpeitä äidin tekemistä naamiaisasuista! Tosi upean puvun olit tehnyt!!!
Paljon onnea! Ihana Spiderman. Mulle tuli ihana takauma omasta pojastani, jolle olen vuosia sitten ommellut samantyylisen puvun, ja vetänyt kangastussilla hämähäkin seittiä ympäri puseroa. Harmi, ettei taida olla valokuvaa otettuna.
Kiitoksia!
Itse uskon, ja tiedän omista lapsistani, että äidin tekemät kelpaa paremmin kuin hyvin. Mutta ei se tarkoita sitä, etteikö ryhmässä, missä muilla on tietynlaiset ja itsellä erilaiset vaatteet/lelut, tuntisi että jotain itseltä puuttuu. Ja mulle ajatuskin siitä tunteesta on kuin punainen vaate. No, kokonaisuus tietysti ratkaisee, siksi kaikki ei ole äitin tekemää ja välillä ostetaan jotain vain siksi että se on niin "sikamagee".
Mulle nää naamiaiset on aina jotenkin tuskaisia, vaikka osaan tehdä niin kekseliäisyys on koetuksella. Uskon kuitenkin että kaikki se aika on vaivan arvoista, lapset osaa arvostaa että heidän juttuihin panostetaan. Tarhalla näkee paljon sitä, kun ei olla edes muistettu koko naamiaisia. Kyllä niillä lapsilla on aina vähän huuli mutrulla. Tai ehkä vain kuvittelen, ja pönkitän omaa heikkoa itsetuntoani :D.
Onnea kuusivuotiaalle!
Mahtava tuo Spiderman-puku! Minusta ainakin on superhienoa, jos joku osaa ja jaksaa tehdä lapsilleen vaatteita. Ja luulisi, että melkein kenestä tahansa lapsestakin on kivaa, jos äiti tai isä tekee asun itse ja lapsi saa vaikka osallistua vähän sen suunnitteluun. :)
Ihana pieni suuri mies :) ja aivan mahtava Hämis-asu!!!
Olen kyllä ylpeä susta että jaksat koulun ja työssäkäynnin ja kodinhoidon ja miehesihoidon (LOL) ohella vielä duunata jotain tällasta!
Sekin on hienoa huomata, että nykyään arvostetaan käsityötä aivan eritavalla kuin silloin kun olin itse kersa ja nuori... siis 60-70 luvuilla.
Suski on siinä mielessä oikeassa, että lapsi saattaa oikeasti kärsiä siitä, että äiti ompelee kaikki (siis nimenomaan K-A-I-K-K-I) .
Yksi katkerimpia muistojani on kun kaikilla muilla oli aidot Jamekset ja vähän myöhemmin Leet ja sitten tuli V-FARKUT.... ja minulla oli äidin ompelemia ITSETEHTYJÄ farkun tyyppisiä housuja... argh, se oli aivan karmeaa :) Merkkivaateikävä oli jotain käsin kosketeltavaa.
No, tietenkin nyt ajateltuna naurettavaa, mutta silloin niin todellista.
Joten siis, kannattaa olla tuntosarvet herkällä ja kuulostella...
Onneksi nuo mummin murut on vielä muutaman vuoden niin pieniä, ettei tarvitse tuota murehtia. Ja mummit on sitten sitä varten, että käyvät shoppaamassa lapsille Bossia tai mitä se nyt sitten silloin onkaan!
Niin, milloinkohan ne V-farkut tulee uudelleen :) Suski, ompelisitko äiteelle sitten sellaiset, jooko?
t mutsi
äiti, kiits. Se onnistuu sillai että jätetään koti ja mies hoitelematta :D:D. Sun kärsimykset mun esimerkkinä onkin, hyvin on mieleen jääneet. Ja omat muistot, lapset vaan on niin tyhmiä; mä olen ollut katkera siitä että meillä ei ollut taikinanuolijaa ja ihan varmasti kaikilla muilla oli :D.
Post a Comment