Sunday, August 17, 2008

Pussukka 1.1

Olette aivan oikeassa, nimikyltti oli way too big. Aamulla heti herättyäni tartuin saksiin ja nips näin pieneni hän.
Nyt se on enää korkeintaan huonosti sijoitettu, tai sitten olen vain vähän turhan kriittinen itseäni kohtaan.

Painoin tänään entteriä sellaisessa kohdassa, jonka johdosta mun pitäs nyt tehdä about 4 unipussia joka viikko koko loppu vuos. Pikkuisen jänskättää mutta rahatilanne on nyt sellainen että pakko tehdä _jotain_, vaikka sitten pienellä riskillä.

7 comments:

Laura said...

Uh. Jos et olisi eri kaupungista, epäilisin, että oot töissä paikallisessa monopolikangaskaupassa ;).

Onko suunsa puhtaaksi puhuminen vaihtoehto? Kuulostaa siltä, että joko tulet hulluksi tai vaivut apatiaan ja muutut samanlaiseksi ajan myötä :(.

Susanna said...

Ujosiili, no mä oon siinä maanlaajuisessa monopolikangaskaupassa :D. Suu puhtaaksi puhumalla on se mun normaali tyyli. Mutta nyt mua jotenki mietityttää, siellä KAIKKI on vaan vaipuneet apatiaan ja sopeutuneet tilanteeseen ja kohauttelevat vaan olkapäitään. Joten jos esim yhtäkkiä pitäs alkaa siivoomaan mun valitusten takia, niin nehän vihais mua for ever!

En haluais lopettaakaan koska hlökunta-alennus tulee tarpeeseen koulun ajan. Ilmoitin nyt että en voi toistaiseksi tehdä kuin lauantaisin töitä, kai sitä nyt vuoron viikossa tekee vaik mitä..

Tiina said...

Entäpä jos puhuisit pomolle, jos se on noin hyvä tyyppi? Kai se tajuaisi että mistä on kyse ja että homma voisi toimia paremminkin.

kuulostaa ihan tutulta, tuollaista asennetta on näkyvissä hyvinkin paljon.

Susanna said...

Tiina, totta, mutta jotenkin se tuntuu vaikealta. Tuntuu että pahoittaisin hänen mielen tai jotain. Toisaalta kun menin mun edelliseen työpaikkaan, pomo pyysi mua tekemään listan kaikesta mitä muuttaisin ja mikä mielestäni on pielessä kun myynti ei toiminut. Kirjoitin kaks aanelosta ja pomo oli onnensa kukkuloilla (muut työntekijät sen sijaan ei) :D

Tuazophia said...

Hehee. Pahinta on mennä kauppaan ja etsiä sieltä henkilökuntaa, joka tuntuu pujahtelevan ties minkä oven taakse kun lähestyy ja parhaimmillaan puhuvat keskenään sen näköisenä, että jos keskeytät, me myydään sulle kaikki virheelliset tuotteet, joita tiedetään... ;) Ei sen puoleen, täällä sitä sattuu vielä useammin, kun huomaavat, että en vielä pärjää saksalla. Siis että pitäisi puhua englantia? Kääk!

Anonymous said...

Tää inhoo keskenään juoruavia myyjiä, mutta myös "auttamaan" tuppautumista (hyvä myyjä osaakin vaistota kannattaako asiakasta lähestyä vai antaa olla rauhassa).

Kaupoissa (myös kangas-) liikun nimittäin kahdessa moodissa: yleisemmin katsellen ja fiilistellen, jolloin myyjien (kaipa hyvää tarkoittavat) "voinko auttaa" kommentit vaan ärsyttävät, miksi minun pitää selitellä myyjälle että olen vain katsomassa. Harvemmin olen liikkeellä "tiedän mitä haluan"-moodissa, jolloin marssin suoraan ostamaan tai kysymään apua myyjältä, jos haluamani asia ei ole suoraan löydettävissä (jolloin myyjien rupattelu keskenään saa pinnan kiristymään). Molemmat "puutteet" saa mut äänestämään jaloillani, liika palvelun tuputtaminen ahdistaa ja samaten jos sitä palvelua ei saa jos haluaa.

Kirjoituksesi perusteella kuulostat tosi hyvältä työntekijältä (monopolikauppa on kyllä aika, huoh, kehno), tehokkaalta ja aikaansaavalta, ja saisivat muut ottaa mallia susta :) Tsemppiä ja jaksamista toivottelee yksi vakilukija.

Susanna said...

nimetön, juu se on veteen piirretty viiva että mikä on tuputtamista ja mikä laiminlyömistä :D. Mutta katselijat erottaa yleensä joukosta helposti, ja yleensä mä vaan moikkaan tai sitten tilanteen mukaan ehkä sanon, että hihkase jos voin auttaa tms.

Mut joo, mä oon ihan super :D:D.