Tuesday, September 30, 2008

Elämästä puuttuu jotain

Nimittäin Gilmoren tytöt. Tuossa surffatessa yhtäkkiä tajusin, että tulisin instant-onnelliseksi jos vaan saisin nyt katsoa Gilmoren tyttöjä. Niillä on kaikki paremmin silloinkin kun on huonommin, ja jotain siinä sarjassa vaan on, mikä tuo sisältöä elämään. Ja sit siinä on Lauren Graham, mikä ei ole ollenkaan huono lisä :D.
Tuhansista ihanista Gilmorekuvista valitsin tän, koska siinä paistaa aurinko. Lauren on muuten vähän samannäköinen ku Jenni. Gilmoren tytöissä on muuten aina vähän tuollainen ilma niinkuin nyt ainakin täällä Espoossa. Kirpeän viileä syksyinen, mutta aurinko kuitenkin paistaa. Ja sitten Lorelailla on ihania villapaitoja ja kaulahuiveja ja pipoja ja kaikilla on sellaiset vakosamettitakit missä on teddyvuori ja niin edelleen. Pakahdun.

Joo ja se syy miksi etsin elämän sisältöä internetistä: Melinda on kipeä. Mä vielä huono äiti kivenkovaan väitin aamulla että on se tarhakuntoinen, sinne vaan. Pääsivät jopa tarhan pihalle asti kun tyttö yski niin että oksensi ja oli ihan valkoinen ja näin. Onneksi en tällä kertaa ollut ehtinyt kouluun asti, ei vituttanut ihan niin paljoa. Musta on ihan kamalaa ku lapset on kipeänä, varsinkin Melinda ku sille tulee niin järkky yskä aina, ja avaava lääke ei pahemmin auta, ja mitään ei voi tehdä ja toinen vaan tukehtuu. Niin ja sitten se vielä kestää ja kestää ja kestää, viikkotolkulla.

Toiseks eniten vituttaa se että mun elämässä menee kaikki ihan suoraan sanottuna päin vittua. Mun kaikki koulutyöt on rästissä. Ihan kaikki. Niin paljon tekemistä etten oikein tiedä edes mistä aloittais, ja just kun sain eilen jonkinlaisen suunnitelman aikaan, ja tänään piti saada homma takas raiteilleen, niin sitten tyttö menee ja sairastuu. Tuntuu et mä kävelen vuoren jyrkänteellä ja vähän väliä joku tuuppii lähemmäs reunaa. Tekis mieli lyödä hanskat tiskiin.

Positiivisesti kun pitää kuitenkin ajatella, niin
- aurinko paistaa
- sain aivan ihanan työharjoittelupaikan (minne en varmaan ikinä pääse mut kuitenki)
- saan todennäköisesti toivottavasti yhden työ(harjoittelu)prokkiksen minkä todellakin hoidan vaikka pitäs muuttaa pois kotoa siksi aikaa
- ehkä tulee ihanaa postia ehkä jo tänään
- todellakin hankin sen Gilmoren vikan kauden heti tänään
- kaikessa kipeydessään Melinda on ihana muru, kirjoittelee aakkosia ja juo mustaherukkamehua ja niiskuttaa
- tänään tulee uusi jääkaappi
- kesään on enää noin 7 kuukautta (oikeastaan se kuulostaa niin masentavalta että se kumoaa ajatuksen positiivisuuden...).

Jep jep. Analyticsin mukaan eilistä postausta kävi katsomassa 296 eri kävijää, unipussia viime torstaina 479 kävijää. Positiivista tietty, mutta aika masentavaa myös. Ääh. Kaikki on nyt kuin suoraan harmaasta sävypaletista.

12 comments:

aura said...

Ajattelin jo tarjota, että voisin lainata gilmoren tyttöjä, mutta vikaa kautta mulla ei vielä ole. Kaikki muut löytyy, tosin vitonen taitaa olla siskolla lainassa. Tulipa taas himo katsoa:)! Jaksamista ja onnittelut työharjoittelupaikasta!

Anonymous said...

Olet kyllä mainio. Kaikessa tuossa vitutuksen purkauksessakin (joka on ihan oikeutettua ja aiheellista) saat lukijan nauramaan. Vai olenkohan se sitten meistä minä jolla on vielä vaikeampaa?? Ei voi kun todeta, että "Shit happens".

Minna,
joka kävi katsomassa myös nuo molemmat edelliset postaukset ja moonta niitä ennen

Susanna said...

Aura, kiitos ajatuksesta :). Mä voin sit lainata sen vikan sulle kunhan saan sen käsiini. Jossain vaiheessa kun mulla oli niitä lainassa, saatoin katsoa viisikin jaksoa päivässä, en kyllä käsitä miten ehdin ja jaksoin!!

Minna, hyvä jos naurattaa :D. Shit happens tosiaan. Oikeastaan musta tuntuu että nykyään osaan jo sillai antaa olla, että nyt menee näin ja sittenpähän menee. Mutta tuo muu maailma painaa päälle, ahdistaa ku joka paikkaan pitäs selittää jotain koko ajan, ja tuntuu et kaikki haluaa susta jotain. No ensi syksynä sitten en tee enää muuta kuin mitä itse haluan. :)

Ninalandia said...

Mä tuun taas näyttämään sivistymättömyyteni, kun en vieläkään tiedä, että mikä ihme on toi paljon puhuttu gilmoren tytöt... =)

Mut hei, elämä on. Täällä päässä on 2 enterorokko-potilasta, toinen 3v ja toinen 8kk =( pari yötä vanhemman kans valvoin, kunnes nyt lääke auttoi viime yön. Poika on ihan rupinen, kun on niin raapinu =( Oletan, että myös pienempi on sen saanut, tosin voi olla myös hammaskipuiluakin...

Ja mä kans käyn lukemassa JOOOOOOOOOOOOOOOOOKA postauksen. Hmm... mullois läppäri... siitähän tulis eri ip, niin sit saisit sitä kautta mukamas yhden lukijan lisää =P

Häntä pystyyn! Tai ajattele positiivisesti: jos olis häntä, nyt on se elämän hetki, että se jäis kuitenkin oven väliin =D

Susanna said...

Nina sun TÄYTYY hankkia Gilmoreja jostain. Se on niin mahtava elämäntäyteinen sarja yh-äidistä jonka teini-ikäinen tytär on sen paras kaveri ja ne asuu kaupungissa missä kaikki tuntee toisensa :D. Tsemppiä sullekin arkeen! Lasten sairastelut on niin kurjia. Mut on se kiva tietää että muillakin on ihan yhtä surkeeta tai surkeempaa!

Nii ja emmä niitä lisälukijoita kaipaa, välillä vaan tuntuu ekstrayksinäiseltä kun tietää et kolmesataa ihmistä just luki mitä mulle kuuluu ja kukaan ei sano mulle mitään :D. Ihan höpöä mut sopii tähän tilanteeseen :D:D

katja73 said...

Joo, mä oon kans yks niistä takarivin kolmestasadasta.. Sun käsitöitä ihastelen postaus toisensa jälkeen, mutten koskaan osaa sanoa muuta mitä aikaisemmat kommentojat ei olisi aikaisemmin kertoneet (mä en juurikaan keksi muuta adjektiivia kuin ihana.. äh..) joten jätän kommentoinnin siitäkin syystä väliin.

Ja tiedän miltä tuntuu, kahden lapsen yksinhuoltajana olen monet kerrat kamppaillut samojen asioiden kanssa, kun oma elämä vaan täytyy jättää taka-alalle vaikka tilaisuuksia ja mahdollisuuksia ja pakollisia juttuja olisi muttakun lapset kuitenkin tulee ensin. Vaikkei se just nyt lohduta eikä auta jaksamaan, vuosi vuodelta löytyy enemmän ja enemmän aikaa itelle ja omille jutuille. Tämä paljon puhuttu "elämän paras aika" kun lapset on pieniä, on välillä helvetin rankkaa.

Jaksuja sulle nyt kuitenkin täältäkin päin suomea ja pikaista paranemista tyttärelle!

Thiire said...

Mutta muista se, että mä tykkään susta aina vaikka kuinka vituttais! Kostoks :) Mulla olis todella upeeta-boxi täällä, jos yhtäin jeesaa?

Susanna said...

Thiire, mullakin on todella upeeta kolme dvd:llistä :D. Voi helpottaiskohan se? Paitsi että alkaa aina tehdä mieli viinaa ku sitä katsoo :D. Onko sulla muuten sitä abfab leffaa missä Saffyn pitäs mennä naimisiin, leffa alkaa siitä ku edina syöttää delfiiniään ja laulelee flipperiä?? Se on niin maailman piristävin ja täynnä hyviä muistoja of the golden years :D

Thiire said...

Ei oo! Mä en oo ees tienny että sellainen on olemassa! laita postiin ni palautan!

Stricker said...

Voi kurja kun on teilläkin sairasteltu :-(. Tsemppiä ja rutistus! Meillä ihan sama juttu ja taas pojalle tuli nuha ja vähän kuumeiseltakin vaikuttaa :-(. Ja meillä ihan sama juttu, että yskä kestää ja kestää eikä mee vaan pois, tosin avaavia ei olla tarvittu kuin harvoin. Mä oon ollu kesäkuun puolivälistä vissiin 3 kokonaista viikkoa terve, kerran taisin välissä käydä sauvomassa, paino nousee hurjaa vauhtia, mutten vaan jaksa mennä liikkumaan. Plääh, plääh. Gilmoret on ihan ykkösiä, mutta vaikka mulla oli ne kaikki, myin pois kun petyin vikaan osaan ... ei niin saa lopettaa tuollaista ihanaa sarjaa ... tosin on vaan mun mielipide, muut saattaa tykätäkkin.
Mutta ihania ompeluksia kyllä vaan jaksat ja osaat tehdä, nostan hattua!

routa said...

niin, eihän sitä tule useinkaan kirjoitettua mitään vaikka käykin lukemassa. anteeksi!
mutta mie lähetän virtuaalihaleja, jos ne yhtään auttais.
arvaa vain montako kertaa oon meinannut ostaa ompelulehden (octoberin vai miten se nyt kirjoitetaankaan) sillä ajatuksella kun oot kehunut sen kaavoja, vois innostua tekemään siskon muksuille jotain, tai siis yrittään tehä.
koeta jaksaa!

Anonymous said...

yks äippämummu täältä laittaa sulle jaksamisvoimia. Kuulut suosikkeihini jotka käyn katsomassa jokapäivä. Se nyt vaan on tää elämä välillä just tuota, ei jaksa millään eikä kerkiikään.Olen lähipäivinä tavannut monta äitiä joilla on sama ongelma,(vedänköhän jotenkin niitä puoleeni ;) ) Olen yrittänyt valaa uskoa että kaikki järjestyy aikanaan, niinkuin asioilla aina on.Harjoittelijoita ohjatessani koetan muistaa että heillä ON myös muuta elämää kuin opiskelu. Ja pitää olla. Voimia sinulle ja paranemistoivotuksia lapsosille