Thursday, September 11, 2008

Kiltti tyttö

Vuosia sitten mä tein paljonkin vapaaehtoistyötä, niin paljon että sen jälkeen en ole jaksanut edes ajatella koko asiaa, ja kierrän kaikki rahankeruujutut kaukaa. Olen hyvin skeptinen (rahallisen) avun perille pääsemisestä. No sitten jossain (blogissa varmaan) näin juttua että joku on viemässä kestovaippoja Etiopialaiseen lastenkotiin ja etsii lisää ompelijoita, ja *klik* laitoin meiliä siltä istumalta. Se vaan tuntui oikealta asialta, ja kun Eeva-Maria vie vaipat henkkoht perille, niin eiköhän se riitä varmistukseksi että menee oikeaan paikkaan.
Materiaalit tuli valmiiksi leikattuna ja mun tarvitsi vain nepittää ja kantata foe:lla. Nepitys aiheutti vähän harmaita hiuksia kun ensin konetta ei löytynytkään mistään ja itse olin kipeänä jne. Sitten kävi onnenpotku ja sain Ummalullasta lainaan pressin. Nyt vaipat on valmiina ja odottelevat lähtöä eteenpäin. Täältä voi lukea miksi niitä vaippoja tarvitaan.

Yhden vaipan ompelemiseen meni multa noin 8 minuuttia, välillä enemmän, välillä vähemmän. Vaikka olenkin foe:lla kantannut aiemminkin, oli yllätys miten haastavaa oli venyttää sitä ihan äärimmilleen kaarevissa kohdissa. Se meinaan venyyyyyyy. Nämä kymmenen vaippaa oli ensimmäiset kestot mitä olen ikinä tehnyt :).

Neppipressi on muun uus paras kaveri. Ja nyt mun pitää lähteä raahaamaan tää kymppikilo takaisin Lepuskiin, voi huokaus! Pakko saada oma pressi!!! Se oli niin rentouttavaa ja ihanaa, ja Kamin pressin paremmuus Astoriin nähden on nyt ihan selvä homma; kohdistaminen on todella helppoa ja nepin saa millin tarkkuudella oikeaan kohtaan, vastakappale pysyy paikallaan paremmin kuin astorissa eikä tarvitse kolmea kättä että saa nepit aseteltua, kun neppi on kiinnitetty kunnolla, tarvitaan sivuleikkuri että sen saa irti. En usko että on edes mahdollista että nää irtoais käytössä.

Nyt mä lähden sädekehä hienoisesti kimaltaen palauttamaan pressin. Sit ehtii vielä nukkumaan päivärit ennen lasten hakua. Mä en vaan ikinä parane, kuume nousee joka päivä :(.

8 comments:

Anonymous said...

Vaaka ry (www.vaaka.org) on myös yhdistys, joka vie avun suoraan tarvitsijan käteen.

-maria- said...

Hyvän näköisiä vaippakuoria! Toivottavasti niistä on perillä apua.

Kiitos myös pressivertailusta, Astorin pressiä ei ole koskaan ollut lähietäisyydellä mutta nyt siis tiedän, etten ole jäänyt mistään paitsi :) Ja samaa mieltä olen minäkin, Kamin nepit tuntuvat pysyvän hyvin paikallaan.

Susanna said...

ellimelli, juu kyllä mä tiedän että noita oikeasti perille meneviä on paljon toki!

Maria, meillä koululla on astor, ja se esim leikkaa hyvinhyvin helposti kankaaseen reiän. Tuollaisen ohuen pulin nepittäminen sillä on varmaan lähes mahdotonta.. En tiedä onko vika vain siinä yksilössä, mutta kuulema se on aina ollut sellainen. Ja hintahan on moninkertainen Kamiin verrattuna, ja erona oikeastaan vain se että astoriin voi ostaa niitä nappien ja solkien päällystysvälineitä, mutta nekin maksaa monta sataa euroa; ja kuin usein niitä sit tarvii... Lisäksi oon ihan rakastunut ku kamin neppejä on niin älyttömästi erilaisia :D

Unknown said...

tosi mahtavaa että joku viitsii (koulun, kotitöiden, lasten, töiden jne jne ohella) ottaa osaa ja auttaa. Huono omatunto nipistää, taidan avata sensijaan kukkaron nyörejä...
t mami (the laiska)

Tuazophia said...

Kiitos tosi paljon avusta! Eeva-Maria tosiaan lähtee ihan pian vaippoja viemään ja tarvetta niille on, jos vaan systeemi alkaa toimia siellä päässä.

Anonymous said...

Hei!
Helpottavaa kuulla ja huomata että uskallat myöntää "talkoilleesi" tarpeeksi. Minä olen yli 10v. aktiivisesti toiminut lasten harratusten, koulun, yms. hyväksi ja nyt kun siltä osin alkaa helpottaan, niin mitään en halua niiden jättämälle ajalle laittaa. Nyt pitää antaa ajan kulua, jotta joskus voisin vielä hyvillä mielin ja vapaaehtoisesti tehdä jotain. Olen kärsinyt riittämättömyyden tunteesta, jos olen ääneen sanonut etten enää jaksa/halua olla se aina-valmis-vaapaaehtoinen hlö, joka osallistui omalla vapaallaan milloin mihinkin.
Kiitos Susanna!
S;)

Susanna said...

S, ollos hyvä. Mä opin kantapään kautta, olin joka päivä paikalla oman koulun ja työn lisäksi, ja järjestin kaksi kertaa vuodessa varainkeruukampanjoita joiden aikana töitä tehtiin 24/7... Ja kiitoksen määrä oli mitätön :(. Vapaaehtoishommia leimaa aina se, että ihmisistä otetaan kaikki irti, mitä lähtee. Pitäisi osata tosi tarkasti vetää omat rajat ja sanoa ne ääneen, mutta se on vaikeaa, helposti ajattelee että no ei nyt yhdet myyjäiset tässä päällä missään enää tunnu :D.

Kate said...

Isot aplodit sinulle että viitsit osallistua omalla panoksellasi!