Pikalahja

Pari viikkoa sitten Melinda oli kaverisynttäreillä. Lahjaa olin pohtinut pitkään ja hartaasti, niin pitkään, että jäi ihan viime tinkaan ja melkein tuli hermoromahdus :D. Päädyin sitten jumppapussiin, ja vaikka mieli teki ostaa sisälle vaikka mitä, hillitsin itseni ja sovin että pussi itsessään saa luvan riittää. Kotimaista käsityötä ja nimikoitu, sehän on aika arvokas ;).
Kamera halusi just tiltata niin tässä huonohko kännykkäkuva. Toisellakin puolella on nauhoja.

Meidän kävelyreitin vieressä on talo minkä aidassa on tällainen kyltti. Kesällä Melinda kysyi ohi mennessämme: "äiti vai mitä tonne ei saa lehmät mennä?" :D:D.

***
Olen ollut viimeisen kahden viikon aikana kolme päivää koulussa. Ihan kuin olisin pyyhkiytynyt koko maailmasta pois. Kun on kipeä, tai muuten pois pelistä, viimeistään silloin karisee ne vähäisetkin illuusiot siitä että itsellä olisi mitään väliä. Sairaalan pihalta naputtelin opettajalle nälkävuoden mittaisen viestin, että ollaan sairaalassa, että en todellakaan tiedä milloin tulen, tai mitä mun tän jakson töille tapahtuu. Seuraavana iltapäivänä tuli vastaus "ok". Kiitos kysymästä, ei jouduttukaan jäämään sairaalaan, joo olen ihan loppu, ei en ole ommellut, enkä aiokaan. Ja sama toistui so-called-ystävän kanssa, joka ei edes vaivautunut vastaamaan koko viestiin. Mä oon varmaan jotenkin poikkeava kun olen toisista ihmisistä huolissani ja välitän siitä onko kaikki hyvin. Ja aina saan itse selkääni. Piristävän poikkeuksen teki Thiire, joka hoksasi facebookin statuksesta että kaikki ei ehkä ole hyvin, ja tarttui puhelimeen. Kiitos rakas muru!

Eikä tämä ollut mikään säälinkerjäyspostaus. Kunhan vuodatan mikä vituttaa, paha olo pitää saada pois.
***
Ulkona on aivan ihana ilma. Täytyy yrittää jaksaa pienelle kävelylle. Alkaa pää hajoomaan kun ei ole kolmeen viikkoon pystynyt harrastamaan mitään liikuntaa :(. Jos ens viikolla uskaltais jo.

Aurinkoista viikonloppua!