Saturday, September 27, 2008

Pikalahja

Pari viikkoa sitten Melinda oli kaverisynttäreillä. Lahjaa olin pohtinut pitkään ja hartaasti, niin pitkään, että jäi ihan viime tinkaan ja melkein tuli hermoromahdus :D. Päädyin sitten jumppapussiin, ja vaikka mieli teki ostaa sisälle vaikka mitä, hillitsin itseni ja sovin että pussi itsessään saa luvan riittää. Kotimaista käsityötä ja nimikoitu, sehän on aika arvokas ;).
Kamera halusi just tiltata niin tässä huonohko kännykkäkuva. Toisellakin puolella on nauhoja.

Meidän kävelyreitin vieressä on talo minkä aidassa on tällainen kyltti. Kesällä Melinda kysyi ohi mennessämme: "äiti vai mitä tonne ei saa lehmät mennä?" :D:D.

***
Olen ollut viimeisen kahden viikon aikana kolme päivää koulussa. Ihan kuin olisin pyyhkiytynyt koko maailmasta pois. Kun on kipeä, tai muuten pois pelistä, viimeistään silloin karisee ne vähäisetkin illuusiot siitä että itsellä olisi mitään väliä. Sairaalan pihalta naputtelin opettajalle nälkävuoden mittaisen viestin, että ollaan sairaalassa, että en todellakaan tiedä milloin tulen, tai mitä mun tän jakson töille tapahtuu. Seuraavana iltapäivänä tuli vastaus "ok". Kiitos kysymästä, ei jouduttukaan jäämään sairaalaan, joo olen ihan loppu, ei en ole ommellut, enkä aiokaan. Ja sama toistui so-called-ystävän kanssa, joka ei edes vaivautunut vastaamaan koko viestiin. Mä oon varmaan jotenkin poikkeava kun olen toisista ihmisistä huolissani ja välitän siitä onko kaikki hyvin. Ja aina saan itse selkääni. Piristävän poikkeuksen teki Thiire, joka hoksasi facebookin statuksesta että kaikki ei ehkä ole hyvin, ja tarttui puhelimeen. Kiitos rakas muru!

Eikä tämä ollut mikään säälinkerjäyspostaus. Kunhan vuodatan mikä vituttaa, paha olo pitää saada pois.
***
Ulkona on aivan ihana ilma. Täytyy yrittää jaksaa pienelle kävelylle. Alkaa pää hajoomaan kun ei ole kolmeen viikkoon pystynyt harrastamaan mitään liikuntaa :(. Jos ens viikolla uskaltais jo.

Aurinkoista viikonloppua!

10 comments:

thiire said...
This comment has been removed by the author.
thiire said...

Pus! Ja nyt on oikea nimikin tässä :)

Susanna said...

hahhaa, meinasitkos pistää jonkun salaidentiteetin ;)

thiire said...

No hitsi, koko oikea nimi. Ei se mitään, mutta kuitenski vähän. Mua niin raivostuttaa, kun lasta saa kiusata uskon varjolla. Vanhemmat eivät puutu, koska JEESUS AUTTAA!

Susanna said...

Joo nii mä huomasinki :D. tulee näemmä poistetutkin kommentit meiliin perille. Mikä tää jeesus auttaa juttu on? Johan se on nähty ettei auta :D

tikru said...

Jaksuja :) keskity nyt vaan parantelee oma ittes ja kasaa voimia. Koulu hoituu kyllä ajallaan.
Pussukka on kiva... mut hintaa tolla ööö.. en mä osaa sanoa.

Mut oisko mahtollista ostaa sulta kaavat tohon unipussiin. Lähipiiri kun alkaa lisääntyä :) ja ois kiva tehdä jotain kivaa.

Susanna said...

Tikru joo, mä hion ne loppuun ja pistän postiin ;)

Kati E said...

No onpas ollut touhua. :SSS

*hal* ja jaksuja. Ja ei, et sä ole outo vaan ihana!

Anonymous said...

Vastaamattomuus on joskus aivan ihmeellistä. Joku vuosi sitten minut vietiin ambulanssilla sairaalaan. Sain sieltä illalla soittaa miehelle lyhyen viestin, että olen sairaalassa. "aha, ok" oli vastaus. Ei tullut käymään, ei soittanut, ei kysellyt myöhemmin syytä sairaalassaoloon (sappileikkaus).
Samainen mies lähti työmatkalle ulkomaille, vaikka poikamme joutui sairaalaan vaikeaan leikkaukseen. kerran soitti reissusta ja kysyi kuulumisia.

Susanna said...

Ansku, voi ei... toi on jo kaiken huippu! Etenkin kun nykyään on niin helppoa kysellä kuulumisia ilman että tarvitsee varsinaisesti olla edes tekemisissä. huh huh.