En ole osannut kirjoittaa oikein edellisen postin jälkeen. Enkä oikein osannut vastata kommentteihinkaan mitään, vaikkakin niitä luin yömyöhälläkin kännykän näytöltä ja olin hyvin kiitollinen jokaisesta.
Luulin että asiat eskarissa alkaa järjestymään, jäin siihen käsitykseen kun puhuin avustajan kanssa koululla. Ajattelin että opettaja varmasti kohta vastaa mun meileihin (jotka jollain ihmeen tahdonvoimalla sain asiallisiksi vaikka teki mieli pistää caps lock ja kirjoittaa se v-alkuinen sana pariin kertaan). Ei vastannut. Jocsu vaikutti tyytyväiseltä ja oli saanut olla vain omassa luokassa niinkuin olin pyytänytkin. Kunnes yhtenä päivänä Jocsu sanoi mulle, että opettaja on sanonut hänelle että Jocsun pitää tehdä niinkuin käsketään ja että Jocsu menee toiseen luokkaan just silloin kuin käsketään. Tismalleen näillä sanoilla Jocsu asian mulle kertoi. Totuus ei ehkä ole ihan noin töks, mutta opettajan tietäen en sitäkään ihmettelisi. Joka tapauksessa selvästi jotain keskustelua aiheesta on koulussa ollut.
Laitoin siltä istumalta meiliä opettajalle, en sanonut mitään Jocsun puheista, kysyin vain että mikä tilanne nyt on ja onko tämä asia nyt ok vai mitä tapahtuu. Ja seuraavana päivänä sain vastauksen, "ehkä parempi keskustella livenä tästä" ja tarjosi keskusteluaikoja kahden viikon päähän. Perkele! Ainoa onni on että kaikilla muillakin on ongelmia opettajan/luokan kanssa, toimintaterapeutit ja puheterapeutit ja heidän pomonsa ovat sotajalalla ja ramppaavat koululla yhtenään ja kaikenlaisia hyssyttelypalavereja pidetään. Ja mä oon kasannut päähäni sellaisen raivon, että jos ei ala homma toimia niin saa opettaja etsiä muita töitä. Espoossa on kaksi (KAKSI!!) tällaista pikkueskaria, on se piru vie kumma ettei saada pätevää opettajaa molempiin. Aivan käsittämätöntä että pitää terapeuttien olla kertomassa koululla, että lapset joilla on ylivilkkautta, aistiyliherkkyyksiä, hahmotusvaikeuksia jne vaikeuksia, tarvitsevat tarkat rajat ja vakiopäivärytmin jne. Ja sitten siellä pyöritetään silmiä että jaa. En mä voi edes kirjoittaa tästä enää ku palaa hihat. Oon niin huolissani mitä tämä kaikki sähellys tulee tarkoittamaan tulevaisuudelle. Kädet tärisee ku mietinkin.
Tässä sivussa olen tehnyt jos jonkinmoisia töitä työharjoittelussa, ja käyttänyt lähes kaiken vapaa-ajan messutöiden ompeluun. Harjoittelussa teen nyt kaavoituksen ja ompelun näyttöä, tein ensin kotelomekon itselleni ja nyt pomolleni, omasta tuli ihana ja Katin mekosta aivan huikea. Ensimmäistä kertaa ikinä mulla on nyt sellainen osaamisen tunne, että pystyn kyllä tekemään mitä tahansa mitä multa tilataan. Aikaisemmin on ollut kamala epäilys kaavan piirtämiseen, vaikka se onkin mun lemppariaihe. Jotenkin nyt palat on loksahtaneet kohdalleen ja kaikki sujuu tosi hyvin.
Sädekehän kiillotusta: molemmat lapset sai eri tahoilta kiitosta ja kehuja, että kyllä huomaa että kotona on pelattu lautapelejä ym, kun sujuu niin poikkeuksellisen hyvin. Jei, onnelinen jokaisesta murusta..
Jep, nyt pitää kaataa lapset nukkumaan. Ens kerralla ehkä jotain johonkin muuhun kategoriaan ku "valitus" tai "lapset" :D
Thursday, November 06, 2008
otsikko
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
Arrgh. Ja sitten aina vain hymistellään, että kuinka hieno pk-systeemi meilläon ja ammattitaitoiset hoitajat. Samaa tuntuu olevan meininki täälläkin: ystävän lapsi on kauniisti sanottuna ylivilkas (ilman diagnooseja, on vain rokotettu elohopealla), on käynyt koko kierroksen kaikenmaailman terapeuteilla ja psykologeilla. Lopulta moniammatillisen ryhmän yhteinen lopputulema oli, että apua tarvitaan - nimenomaan pk:n henkilökunta, kun ei osaa toimia noin temperamenttisen lapsen kanssa. Kun minä osasin jo ennen omaa lasta keksiä jotain kiinnostavaa A, että ystävän lapsi saatiin tekemään B. Niinku daa.
Messut? Mitkä niistä?
kuule, murise ja ärise ihan niin paljon ku tuntuu hyvälle, pitäähän noi asiat saada purettua. Ja sano sille opettajanretkullekki suorat sanat, että tietää paikkansa... =)
Kirsi, wanhan sataman naisten joulumessut :) jännittää...
Pienesti tekis mieli nauraa kirsiärrän elohopearokottamiselle. :))
Mut joo, ei toi fiksulta edelleenkään kuulosta. Mähän sisuunnuin viime keväänä meidän päiväkodin eskarihommista. Laitan sulle @, en viitsi tässä ihan julkisesti kaikkea repostella.
Meillä oli myös ongelmia päivähoidon aloittamisen kanssa (lapsen kielitaidon puutteesta ja vilkkaasta/omatoimisesta/vahvatahtoisesta luonteesta johtuvia). Nyt tilanne on rauhoittunuet, mutta edelleen pari päiväkodin hoitajista suhtautuu lapseen jotenkin epäluuloisesti ja nurjasti. Esimerkiksi tänä aamuna lapset olivat aamupalan jälkeen lähdössä uimaan. Menimme kuitenkin normaalisti riisumaan vaatteet (lapsi ei syö aamupalaa, vaan tulee aina sen jälkeen, mutta siis kuitenkin sisälle). Kun sitten olin viemässä häntä ryhmään, tuli yksi aikuisista sanomaan: "Ei A, sinä et saa ottaa kenkiä pois. Ihan just pitää lähteä ja sitten sinulla menee pitkään pukemisessa." Ja äänensävy on lähinnä harmistunut. Daaaaa, eipä kukaan sanonut, että tänä aamuna ei riisuta kenkiä.
No, täällä Berliinissä olen kuullut useilta vanhemmilta, että täällä on todella erilainen systeemi päiväkodeissa (ja kouluissa) kuin Suomessa eli aktiivista ja kyseleväistä lasta pidetään pahankurisena. Ja sitten, kun jonkun kanssa on tosissaan ongelmia, se on suuren luokan katastrofi. Luonnollisestikaan täällä ei myöskään tiedetä päiväkodeissa (tai kouluissa) mitään esim. adoption mahdollisesti aiheuttamista erityistarpeista eli odotan mielenkiinnolla pojan "uraa".
Hyvä, että voit täällä tuulettaa tunteita! Rasittava tilanne ja ihmettelen sitä, ettei opettaja antanut keskusteluaikaa HETI. Kyllä vanhempien huoli pitäisi ottaa tosissaan. Kauheaa eriarvoisuutta eri puolilla maata! Minun lapsellani on ihana opettaja, voin soittaa pienemmästäkin murheesta.
Post a Comment