Monday, December 08, 2008

Arki

Ihan ensiksi, Kiitos kaikille teille ihanille jotka autoitte mua messujen kanssa, kävitte moikkaamassa ja laittelitte ihania viestejä :D.

***

Nyt ei ole kuvia. Jos olisi, ne olisi harmaita. Tiesin että tää hetki tulee ja osasin sitä odottaa, silti olen nyt kyllä niin puhkipoikki että tekis mieli mennä suihkuun itkemään. Tällaiselle herkälle taiteilijasielulle (ystävän keksimä uusi nimi paniikkihäiriöiselle kahjolle) tuo viikon messurutistus on muutenkin jo liikaa, eilen jo alkoi tuntumaan siltä että täältä pitäs kenties kohta päästä jo pois. Illalla kun tutkin kalenteria niin teki kyllä mieli takaisin messuille, tai ihan minne vaan muualle.

Arki alkoi mukavasti, heti viime yönä Melinda heräsi itkemään että korva on todella kipeä. Aamulla Jocsun lääkäri (missä voi mennä tuntikausia) ja Jiillä pitkä päivä ja pakko mennä. Noo, lääkärit ovat keksineet että ei tarvitse tulla lääkäriin, kaksi päivää vetää buranaa ja sitten vasta jos ei ole mennyt ohi. Tyttö tarhaan ja toivotaan parasta. Ainakaan so far eivät ole soittaneet :D. Sairaalassa mä yritin setviä Jocsun juttuja, ja itku tuli kun se hoitsu kohteli mua niinkuin mun olisi pitänyt tietää ja tuntea heidän jokainen toimintatapansa. Miksi niiden pitää olla tuollaisia? Ihan niinkuin siellä ravaaminen ei jo valmiiksi olis tarpeeksi raskasta. Argh. Piti käydä taas lievittämässä elämän tuskaa sitten kaupassa, kalliiksi tuli.

Eikö muuten ole hieman twisted, että ihminen joka inhoaa kaupoissa käymistä saa huumaavan hyvänolon tunteen kun pistää tilin sileäksi - kaupassa? (tosin, tämähän on yksi mielialahäiriöiden tunnusmerkeistä.)

Meillä on seuraavan kahden viikon aikana YHDEKSÄN lääkärikäyntiä, joinain päivinä kaksi kerrallaan mutta eri taloissa. Hiton hauskaa. Ja arvatkaa onko ne niin että en vahingossakaan ehdi kouluun? nii-in. Saako jo lyödä hanskat tiskiin?

Positiivisia asioita:
- tämän kohelluksen jälkeen alkaa joululoma
- koska en ehdi sairaalapäivinä kouluun, voin vapaasti ommella päivät pitkät
- koska messut meni niin hyvin voin vapaasti harrastaa shoppailua vaikka joka sairaalakeikan jälkeen (mikä tosin ei ihan ollut se käyttötarkoitus näille rahoille..)
- saan olla Jocsun kanssa kaksin
- ehkä kohta sataa lunta, kenties jo tänä vuonna
- (Jenni tää on sulle) koulua on jäljellä tasan 5 kuukautta ja yhdeksän päivää, ja näillä läsnäoloilla voi ajatella että vain noin kolme kuukautta vielä!

6 comments:

Anonymous said...

Voi teitä. Meilläkin on lapsi ollut varmaan enemmän sairaana kuin terveenä tänä syksynä. On se vaan raskasta. Ja kyllähän suurin osa korvatulehduksista paranee itsestään. Lapsi vain kipulääketankkaukseen. Tosin eihän ne siellä tarhassa saa lääkkeitä antaa.

Mä ehkä tarttisin neulavihkon. Saatan kirjoittaa ensin joulupukille ja sitten sulle :)

KirsiÄr, kun blogger-kirjautuminen tökstökkii

Susanna said...

Kirsi, juu on se raskasta :(. Mä toivon et melindan korva paranis itsestään, se on niin ärsyttävä silloin kun on kipeä :D:D. Jocsu taas osaa aina ottaa kaiken irti siitä et saa passausta ja voi vaan oleilla.

Mä yritän nyt psyykata itseni suoriutumaan tästä ajasta. Miksi pitää olla tällainen että reagoi kaikkeen niin voimakkaasti? Kyllähän nyt oikeasti kaks viikkoa seisoo vaikka päällään, ja mun luonteella on ihan helppoa sanoa opettajalle että suksi kuuseen aikataulujes kanssa, mutta kun mä en yhtään jaksaisi järjestellä mitään.. :(

Taru said...

Onnea hyvästä messumenestyksestä :)

Susanna said...

Kiitos Taru! Aina olisi voinut mennä paremminkin, ja kuluihin nähden ei hääppöisesti mennyt, mutta plussan puolelle kuitenkin, ja kuka niitä menoja nyt enää muistelee ;D ou mai, musta tulee tosi hyvä yrittäjä :D

ullapulla said...

Jospa sen kolme kuukautta jaksaisit vaikka päällä seisten... mä ainakin tsemppaan sinua täältä itä suomesta asti. =)

Kati E said...

Voi sua. *hal* Mä lähetän sulle ne vähäiset virtani mitä mulla on... Olotila on vähän perseestä. ;)