Hektisten viikkojen jälkeen sairastuin itse, ja olen tässä vasta kasailemassa ihteäni uudelleen kokoon :). Myöhäiset jouluntoivotukset vaan kaikille, toivottavasti pukki oli antelias ja ruoka hyvää.
Pikkuhiljaa olen yrittänyt saada järjestykseen elämää niin pään sisällä kuin ihan käytännön juttujakin. Kevät vaikuttaa isolta stressimöykyltä, mitä ajattelin lähestyä minulle luontaisimmalla tavalla; tekemällä listoja ja aikatauluja (niistä on sitten hyvä lipsua). Ennen kuin voi tehdä listoja pitää kuitenkin siivota - eihän muuten voi tietää mitä kaikkea pitää listaan lykätä :D.
Sukelsin työhuoneeseen ja jo aika pian jouduin toteamaan että työtä ja tavaraa on ihan liikaa.. Lankojen järjesteleminen sai minut pohjattoman surulliseksi, tekisi niiiiin kovasti mieli neuloa. Vituttaa niin armottomasti, annoin jopa Punokset puikoille -kirjan mummille jouluna, ettei mun tarvitse katsella mitä kaikkea haluaisin tehdä. Tähän asti olen enimmäkseen suhtautunut koko asiaan sillai voivoi, minkäs teet -fiiliksellä, mutta nyt alkaa tosiaan uppoamaan, että en ehkä ikinä enää voi neuloa. Toisaalta, rinta on kipeä aina ja ikuisesti joka tapauksessa, ehkä siihen pahempaankin kipuun voisi tottua? Mut jos joka henkäyksellä vihlaisee, niin ehkä sellaiseen ei voi sopeutua, ainakaan kovin hyvin... No. Ehkä tää menee joskus ohi. Ehkä jos luovun kaikista langoista ja työvälineistä ja kirjoista, paraneminen nopeutuis ja sitten sais tuhlata omaisuuden kun hankkis kaikki uudelleen? :D
Mun "omat ihanat, rakkaat ja pehmoiset" -laatikossa ei ole mitenkään ihan hirmusti lankoja. Tästä ihanasta merinovillasta tulee vielä Shetland triangle, minulle.
Ihanaa kun kohta on uusi vuosi. Saa ostaa uuden kalenterin, avata uuden kansion blogikuville, tehdä uudenvuoden lupauksia, uusi vuosi, uusi mahdollisuus, voi olla vähän enemmän, ja jotain vähän vähemmän. Enemmän minä, perhe, rauha. Vähemmän kiire, stressi, koulu.
Sunday, December 28, 2008
Joulun jälkeen
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
13 comments:
Hei ! Nyt minusta alkoi tuntua siltä etä sinullakin taitaa olla Tiezen syndrooma. Ainakin toi rintaan sattuminen ja minulla sisäänhengityksen vaikeutuminen sekä kutomisen / neulomisen vaikeus johtuvat tuosta. En ole luopunut vielä toivosta, vaikka se onkin vaivannut jo kauan. Jos haluat ottaa yhteyttä asian tiimoilta viestittele.
jep, sepä juuri. Välillä parempi, välillä huonompi, harvinaisen vittumainen tauti.
Tsemppä kevääseen! Voiko joku muka tulla toimeen ilman listoja? Mua pilkataan lähipiirissä ihan avoimesti kun aina ja kaikesta teen listoja. Se jotenkin selkiyttää ajatuksia, ei niitä silti ole tarkoitus pilkulleen noudattaa. :)
Joska, mua kanssa pilkataan :D. Mut nimenomaan selkiyttää ajatuksia eikä pitkäkään lista tunnu niin kamalalta kuin epämääräinen tunne tsiljoonasta hoidettavasta asiasta mitä ei osaa eritellä. Plus nautinto on suuri kun saa vetää viivan jonku jutun yli :D
Hei hyvää huomenta !
Mullakin on listat ihan pakolliset ja ilman niitä en olisi selvinnyt lasten ja kolmivuorotyön kanssa. Vieläkin teen niitä.ja ukko irvailee.Olen keksinyt keinon miten onnistuu kutomaan Tiezen parempina aikoina, ei tosin mitään kovin suurta. Sänkyyn selälleen ja ihan hiljalleen kilkuttelen, huilaan käsiä välillä suorina.Oikein hyvina aikoina (harvoin )istun sohvalla ja kudon ja mies käy välillä painamassa olkapäitäni sohvan selkänojaa vasten hitaasti venyttäen, auttaa kummasti. En soisi tätä tautia edes vihamiehillekään, on kyllä niin kettumainen. Meitä on aika paljon. Ostellaan vaan lankoja ja varataan muutakin matskua, niiden aika tulee vielä. Tiedän muutaman jotka ovat parantuneet ajastaan. Toivoa ! Tsemppiä !Hento voimahali Sinulle, sillä en kärsi rutistaa ollenkaan nyt, erittäin paha jakso meneillään.
Tuohon surutyöhön ja kipuun kommentoisin vain, että saman työn olen itse tehnyt useampaankin kertaan ja aina on tuntunut, kuin ison palan itsestäni olisin joutunut heittämään kaatopaikalle. Omalla vaivallani on vähän toinen nimi, mutta yhtä pirulliset seuraukset. Pahimmillaan on vuosikin mennyt niin, että sormet ovat olleet pelkkää tulehtunutta, kuumaa höttöä. Mutta sitten eräs lääkäri sanoi "jos siitä neulomisesta on sinulle henkistä apua niin, että se auttaa toipumaan näistä pahoista jaksoista, tee sitä!" Jonkun aikaa olin ihan ymmyrkäisenä, että mikäs järki tuossa nyt oli, mutta sitten sain kiinni. Aloin neuloa, mutta eri tavalla kuin ennen. Ostin ihanaa pinkkiä Samosta, ja neuloin siitä ihanan paidan. Ja vain 10 kerrosta päivässä. Siinä meni kuukauden päivät. Jos olin jaksanut kuntoilla , jumpata ja venytellä, annoin itselleni kannustuspalkinnon ja luvan neuloa max. viisi bonusriviä. Säilytin työtä sängyn alla pussissa ja laatikossa, etteivät mies ja lapset nähneet sitä, koska en olisi osannut heille selittää, miksi rääkkäsin kroppaani tavalla, joka oli "kielletty". Tuosta sängynalusneuleesta tuli kuin piristävä huume ja kaikenlaiset muutkin asiat loksahtelivat sen rytmittämänä kohdalleen. Sain asiat jotenkin balanssiin. Nyt neulon melkein joka päivä vähän. Ja jaksan venytellä melkein joka päivä vähän. Vieläkin tulee lipsahduksia ja putoamisia, mutta pääsen takaisin raiteille, muistelemalla tuota Samospaita tekniikkaa. Ja mieskin on tajunnut mistä on kyse. Ja sitä lääkäriä pidän viisaimpana universumissa.
Rintaranka venyy aika hyvin, kun menee retkottamaan sohvan käsinojalle selin, niin että pää roikkuu lattiaa kohti ja kädet on ristissä niskan takana, kyynärpäät sivuille sojottaen. Tekee ensimmäisillä kerroille hemmetin kipeää, mutta auttaa aika nopeasti. Ei vie paljon aikaa, eikä edellytä mitään esilämmittelyjä. Ja sitten mulla on sellainen "pallukka" eli muovitanko jonka varressa on kaksi kumista, siirreltävää pallukkaa. Ne laitetaan niin, että tulevat tuohon nikamien kohdalle molemmin puolin selkärankaa ja sitten siinä päällä maataan ja vaikka kirjaa lukiessa heilutaan sinne sun tänne. Venyttää rintarankaa ja aukoo nikamalukkoja. Sattuu ensin, mutta helpottaa kans nopeasti ja auttaa neulontakunnossa pysymisessä. Itse käytän tuota sängyn päällä, jolloin joustinpatja loiventaa vaikutusta ja koko operaatiosta tulee melkein nautittava.
Sori pitkä sepustus. Toivottavasti löydät tapoja jatkaa rakasta harrastustasi. Mikä noin ilmaistuna vaikuttaa niin lievältä. Ne jotka eivät tätä intohimoa tunne, eivät voi tajuta! Hyvää jatkoa koko perheelle.
t. Kirpe, joka ei sitten jaksanut blogata
Listat on suorastaan ihania, ei vain pakollisia:). Ja niitä voi tehdä vaikka mistä. Paranemisia.
Iso jumppapallo on kanssa hyvä tuon rintarangan venytykseen. Pitäisi enemmän vaan minunkin, kun välillä on lapaluut ihan jumissa, hengityskin sattuu.
Tuota lankaahan mun piti kehua, kun se on niiiin ihanan väristä.
Seesteisempää tulevaa uutta vuotta.
Hei Susanna,
Päädyin tässä katsomaan vanhoja päivityksiä ja sitä ihan ensimmäistäkin 6.6.2005 ja sinä lähetit sen ensimmäisen kommentin.
Tulin tässä vierailulle toivottamaan Onnellista Uutta Vuotta 2009 ja sinäkin olet vielä täällä tallessa ja ihan aiheessakin - eli neuleet ja langat.
Itselläni ovat "neuleblogin" aiheet jo aikaa sitten ehtyneet kun kutominen on jäänyt, mutta onneksi elpymässä kuitenkin, koska kutominen kuitenkin oli vuosikausia se mun juttu ja blogiin innostuin Ninnin neuleen kautta.
Pikaista paranemista !
PS1
Sama tauti kaatoi minutkin koko jouluksi pedinpuolelle ja samat on minullakin aatokset sen siivouksen suhteen - ei voisi edes kehdata kertoa milloin ihan sillai siivosin.
PS 2 Minäkin luovuin ihan kaikista langoista aikoinaan - ei niitä vieläkään ole paljon, mutta lankojen hamstraamisesta pääsin kun vein KAIKKI kirkolle, jossa kudotaan lapasia ja vanttuja hyväntekeväisyyteen.Se oli silloin todella vapauttava kokemus.
Oikein hyvää vuotta 2009 sinulle ja perheellesi!
Minuu pilkataan kanssa noitten listojen takia. Ilman listoja ei tuu miun elämästä mitään - ei muista mitään :)
Hyvää uutta vuotta!
Haluan kaikesta huolimatta toivottaa hyvää uutta vuotta! Sympatiseeraan sinua niin kovasti.
Tulin toivottamaan hyvää vuotta 2009!
Tuosta taudistasi en tiedä mitään, mutta varmasti ikävää jollei voi neuloa. Itsellä hiirikäsi/tenniskyynärpää vaivaa ja vain vähän kerrallaan voi neuloa.
Ja ilman kalenteria ja listoja en minäkään tule toimeen. Helpottaa tosiaan kun asiat on paperilla eikä tarvitse vain päässä pyörittää ;)
Kaikesta huolimatta Hyvää Vuotta 2009 koko teidän perhelle!
Post a Comment