Piip

Kun menin messuille kävelin aamuvarhaisella läpi pimeän metsän ja jostain syystä, joka aamu, päässä soi "tänä yönä Helsinki, olet mielestäni kaunis kaupunki"... luulin että se oli Sir Elwoodin hiljaisten värien, mutta niillä olikin se vielä parempi, "jumala rankaisee helsinkiä tänä yönä". Oh, mitä melankoliaa, mutta niin kaunista.

Tänään mielessä on soinut Apulannan päivästä toiseen, mikä on ajalta ennen Apulanta-hypetystä, ja monille täysin tuntematon kipale. Sitäkin ihanampi ja kipeämpi sitten.


Yritän kovasti pitää itseni kasassa. Siinä ei kauheasti auta opettaja joka soittaa syyllisteleviä puheluita, ja ihan pitäs kuulema jotenkin järjestää että EEG ei olis just maanantaina just silloin kun hänellä on jotain TOSI TÄRKEETÄ asiaa. Newsflash: ei niitä aikoja noin vaan itse määräillä koska ne on. Jocsun opettaja sitten taas ei ole koko syksyn aikana, useista pyynnöistä huolimatta, saanut aikaan lapsikuvausta neurologia varten. Monestakin syystä se olisi nyt varsin tärkeä, eikä vähiten siksi että eskari on ollut ainoa paikka tähän asti missä kohtauksia on huomattu (ehkä). No. Nyt on pikkuisen väärä aika aiheuttaa mulle lisää harmaita hiuksia, ja valitus rehtorille lähti käsistä melkein ilman oikolukua. Tänään oli sitten suht huvittavaa kun ensin soitteli rehtori ja pyysi vuolaasti anteeksi jne, ja että hän kyllä vaikka henk.koht keskustelee neurologin kanssa jos tarvitsee, ja tunnin päästä soitti opettaja että anteeksi anteeksi anteeksi. Hyvä että pyysivät, mutta jos opettajalla ihan oikeasti on kuusi lasta luokallaan ja 2½ avustajaa, niin kyllä neljä kuukautta pitäisi riittää, ja kuukauden ajan on jo tarkat päivätkin olleet tiedossa.

Pitää vaan yrittää ottaa iisisti. Mahtava viikko takana, kaksi kamalaa käsillä, ja sen jälkeen loma. Mutta jostain syystä silti nämä kaks viikkoa tuntuu niin yliraskaalta. Voisin vain nukkua, en muista syödä eikä ole nälkä, unohdan mistä on ollut puhe viisi minuuttia sitten. Melkein suutuin kun Jii kertoi veljensä saaneen pojan; miksi mulle ei ole laitettu viestiä. Siellä se oli, puhelimessa, olin kuulema illalla sanonutkin että joo mäkin sain viestin, mutta ei mitään havaintoa enää seuraavana päivänä :D. Ehkä tää vaan on liikaa.

Piristän itseäni kuuntelemalla Garbagea. Voi Shirley, tuu kahville :)