Monday, December 08, 2008

Värejä

Sain hiekkalaatikkoterapiaa mikä tehosi niin hyvin että piti ihan heti tulla tekemään vähän positiivisempi postaus :). Nyt loppu valivali, pitää yrittää nousta taas täältä alhosta...
Näkymä työhuoneen ovelta. Huone on aika iso mutta kuvassa näkyy kaikki vapaa lattiapinta-ala :D. Tuntuu että siivosin iäisyyden (todellisuudessa muutaman tunnin aikana nukuin myös päikkärit, surffailin ja piirsin yhdet kaavat), mutta nyt on pöytä puhdas, tavarat paikoillaan ja mahtuu jo kävelemäänkin.

Ja olipa ihanaa piirtää kaavoja! Ihan modailin Ottobren kaavaa vain, ei mitään erikoista, mutta tuli hyvä fiilis. Joskus aiemmin tuntui että kaavaan menee kohtuuton määrä aikaa, halusi vain päästä ompelemaan heti. Nyt kun koko prosessi on ihana, ei haluaisi muuta tehdäkään.

MYYNNISSÄ:

myyn loput kaapissa olevat unipussit. Nämä on kaikki kokoa 0-3kk (50-68). Edessä vetoketju lähes alas asti, olalla nepparit. Vuori on puuvillatrikoota (100%puuvilla). Vaaleanpunaiset on microfleeceä ja lila puuvillavelouria (80% puuvilla, 20% polyester). Konepesu 40c (itse olen kyllä pessyt 60c ja käyttänyt myös kuivausrumpua ajoittain). Kankaat on pesty kertaalleen ennen ompelua.




Ja hinta, noudettuna 40e ja postitse 45e. Tekeillä on punaisia, vihreitä ja beigejä pusseja eri kokoja, jos kiinnostaa niin laita meiliä. Ja omillakin väritoiveilla toki voi tilata.

**
Nyt tää menis ompelemaan tonttulakkeja ;)

5 comments:

Laura said...

Kaavoja! Kaavat on ihania! Olen amatööri ja haluaisin ymmärtää vaatteen rakennetta paremmin, mutta silti kaavojen sovittelu ja muokkaus on se vaihe, jossa tulee suurimmat ahaa-elämykset. Paitsi jos juhliin on alle vuorokausi ;).

Niin ja langat saapuivat aikapäiviä sitten, kiitos kovasti! Eilen alkoi "vapaa-aikaa edes kahtena iltana viikossa"-kausi enkä malta odottaa, että saan kaiken rästissä olevan alta ja neuleen käsiini.

Matroskin said...

Mikä kaavojen piirtämisestä teki ihanaa? Inhoan kaavojen piirtämistä, se on pakollinen paha ennen kuin pääsee ompelemaan.

Unipussit ovat ihania, olisipa minunkin kokoani.

Susanna said...

Ujosiili, no hyvä et ne tuli perille! En tossa messuhulinassa muistanut edes kysellä :D.

Matroskin, minäkin ennen pidin kaavaa välttämättömänä pahana. Nyt kun sitä on oppinut ymmärtämään enemmän, mitä kaikkea voit ihan itse päättää ja mitä tapahtuu jos siirrätkin jonkin viivan muualle jne, niin siitä on tullut mielenkiintoinen vaihe.

Ja eilen kun piirtelin hyvin suoraviivaisia osia, nautin siitä että sain vedellä viivoja viivottimella ja että edes joku asia tässä elämässä oli ihan suorassa :D Myös lyijärillä piirretty kaava ennen leikkausta näyttää mun mielestä niin kauniilta, kuin järven jää missä ei ole vielä yhtään jalanjälkeä..

Anonymous said...

iik, mä olen niin kärsimätön, etten oo vielä ihastunut kaavoihin...
teen aina vaan ihan helppoja pikkuompeluksia, että sais äkkiä valmiiksi...
on kyllä aikomus perehtyä noihin kaavoihinkin, kunhan maltan keskittyä.
tintti

syko kajsa said...

Hei! Oli hauska tavata! Itse tulin kotiin kuumeisena, kolmas kuume tämän kuukauden aikana, onneksi ei ole enää messuja ennen joulua! On kyllä rankkaa! Nyt yritän vain ottaa iisisti, yksi kangastaulu pitää saada aikaiseksi vielä tämän viikon aikana. Vointeja teille! Muista hengittää! Ja hyvää joulua!