Monday, July 13, 2009

Vaikeeta

Sateisena (työ)päivänä sitä ei oikein keksi mitä tekisi, niin avaanpa taas vähän kaapin ovea, luurankoja löytyy :)

Seitsemän vuoden savuttomuuden jälkeen aloin jostain syystä taas polttamaan. Ensin satunnaisesti vähän niinkuin huvikseni, oli tylsää ja samalla megaraskasta, koulun viimeiset viikot. Ja sitten yhtenä aamuna kun opettajani huusi kurkku suorana puhelimessa mulle miten surkea olen, katkesi pinna ja alta minuutin poltin taas täyspäiväisesti. Käsittämätöntä miten helposti seitsemän vuotta katoaa.
Koko ajan tiesin että tämä on väliaikaista hupia; ihminen joka saa paniikkikohtauksia jo sydän- ja verisuonitautien ajattelemisesta ei vaan voi polttaa. Toisaalta tupakka rauhoitti hermoja mukavasti. Kaikista kivointa oli kuitenkin silloin kun röökiä meni vain 1-2 per viikko, pää meni sekaisin moneksi tunniksi.

Huomasin, että vanha tapa ei unohdu varmaan ikinä, sen sijaan riippuvuus itsessään ei ehtinyt palata -> kävin tupakalla tavan vuoksi, tottumuksesta, ja melkein säikähdin välillä kun huomasin menneeni nukkumaan ilman iltaröökiä, tai etten ollut tuntikausiin polttanut. Tajusin että on pakko lopettaa NYT, jos vielä haluan että se on helppoa. Aloin muuttaa rutiineja, vaihtelin tupakkamerkkiä, pari kertaa istuin ja poltin tahallani niin kauan että tuli paha olo. Valitsin päivän etukäteen ja sovin itseni kanssa että silloin loppuu. Viikko sitten tiistaina istuin takapihalla jalat pöydällä ja poltin viimeisen hitaasti ja nauttien joka hetkestä.


Ei ole ollut pahemmin ikävä, pari ensimmäistä päivää olin kiukkuinen kuin ampiainen mutta se nyt ei ole kovin harvinaista mulle muutenkaan :). Rutiineja on vaikea murtaa, mutta aamuröökin sijaan käyn aamulenkillä, siihenkin jää koukkuun...

Tammikuussa sellainen rauhallinen hengailusykkeeni oli noin 88. En muista ikinä mitanneeni alle 80 lyöntiä/minuutissa. Sen jälkeen olen harrastanut aerobista liikuntaa suht säännöllisesti. Kun tupakoin nämä pari kuukautta, syke huiteli päälle satasen ihan perusjutuissa. Ja kun lopetin, syke on useimmiten alle 70. Ja samalla kävelylenkillä missä ennen keskisyke oli 130, on se nyt 118 ellei sitten nosta vauhtia.... Mieletöntä.

Sykemittarin lisäksi apuna on ollut Avena Sativa -kauranversouute ja 1mg nicotinell-tabletit ja, tuota... muutama suklaalevy...

4 comments:

Anonymous said...

pidän peukkuja TOSI TOSI korkeella!!! Sitten kun tulee todella vaikea hetki niin kokeile mun keinoa: " 5 minuutin päästä vasta poltan"... yleensä se menee siinä ajassa ohi. Jos ei mene niin ... : " 5 minuutin päästä vasta poltan..." ;)
t Mami

Eliisa said...

Tsemppiä Susanna!! Olen itse polttanut joskus vuosia vuosia sitten ja muistan että oli ihan mielettömän vaikeaa päästä eroon. Vieläkin keväällä ulkona tupakan tuoksu herättää ihmeellisen olon. Mutta - mua auttaa aina se, että muistan se ällöolotilan, kun olin polttanut ja ne hetket,v..tutksen "retkahduksen" jälkeen. Nyt kannustaa myös ajatus, että ihanaa, ei tarvitse polttaa, en tarvitse tupakkaa, jee! Hengessä mukana.

Marika said...

Hienoa !! Itse jätin tupruttelun 15 vuotta sitten (esikoinen nyt vähän yli 14 v.) ja mies vuoden sen jälkeen. Hän kuitenkin aloitti uudestaan pari vuotta sitten eikä ole vielä ainakaan pystynyt lopettamaan. Joo ja on astmaa yms... :-(

Niinu said...

Tosi kadehdittavaa tuo sun "sijaistoimintasi" siis aamulenkkeily!
Mä olen nyt kaksi viikkoa yrittänyt ottaa tavakseni venyttelyn iltaisin...arvaa monestiko olen sen toteuttanut?
Kerran...