Influenssaa odotellessa

Yritän ja olen onnistunutkin olemaan panikoimatta tämän uuden influenssa-aallon suhteen. Rasittaa vaan, kun neuvoja on niin erilaisia, tavallaan kaksi ääripäätä: median hypetys ja toisaalta esim THL:n rauhoittelut. Ehkä olen jotenkin kummallinen, mutta mulle kyllä eniten sydämentykytystä aiheuttaa kysymys kuka maksaa viulut?

Koulu ja tarha ilmoittivat, että jos kotona joku on sairaana, lapset ei saa mennä hoitoon/kouluun. Tavallaan toki ymmärrettävää, mutta sitten taas toisaalta, sikainfluenssan vaarallisuustaso on laskettu tavallisen influenssan tasolle, joten miksi tällainen ylireagointi? Ja toisaalta, THL:n ohjeissa sanotaan, että sairastuneen ei pitäisi hoitaa pieniä lapsia. No kuka niitä lapsia sitten hoitaa???? Sanomattakin lienee selvää että puoliso ei vapaata saa terveiden lasten hoitamista varten.

THL:n mukaan "Tartunnan saaneet ihmiset voivat tartuttaa virusta noin vuorokausi ennen oireiden ilmaantumista ja edelleen jopa 7 päivän ajan sairastumisen jälkeen, lapset ja henkilöt, joilla on muita perussairauksia pidempäänkin". Kuitenkin sairasta lasta saa palkallisesti hoitaa vain kolme päivää. Armollisesti puolet tämän perheen tuloista maksava taho ilmoitti, että "Tarvittaessa työntekijälle pyritään antamaan 3 kalenteripäivää pidempi
palkaton poissaolo". Huomatkaa sana PYRITÄÄN. Käytännössä tämä ei onnistu muuta kuin sulkemalla liike, joten ei varmaankaan onnistu.

Lisäksi pitää toimittaa selvitys, miksi VAIMOKE ei voi lapsia hoitaa. Mielenkiinnolla odotan, riittääkö selitykseksi "teen töitä", vai pitääkö kenties eritellä asiakkaat?? Nyt tämä on se kohta elämässä, mitä ajatellen työnantajan olisi EHKÄ kannattanut miettiä joustaako vai eikö joustaa silloin, kun minä olin hoitovapaalla ja/tai koulussa. Muistan edelleen varsin hyvin, kun Jocsu joutui ambulanssilla sairaalaan, ja jälkikäteen selvisi että tuo päivä muuttui palkattomaksi, koska vaimokehan olisi voinut ottaa tyttären mukaan sairaalaan. Ja tähän päälle lukuisat muut kerrat kun koulunkäyntini kärsi ja jouduin läpikäymään helvetin vain siksi että minä yksin jouduin hoitamaan lapset. Nyt on se hetki, kun minun ei enää ole pakko luopua omista menoistani eikä minun tarvitse joustaa yhtään pätkää.

Kokemus on kyllä opettanut, että tavalla tai toisella tämä kääntyy kuitenkin taas niin, että minä ne lapset hoidan. Unohdan itseni, työni, ja teen mitä täytyy. Tasa-arvoa ei ole olemassakaan, ainakaan työnantajien mielestä.