Väsymyksen keskeltä

Melindalle bling bling tonttulakki :)

Takapihan jää valmistui tänä aamuna. Ihanaa, ihanaa! Negatiivista ainoastaan se, että mulla on täällä neljä muksua iltapäivisin, ja kun ne kaikki saa jäälle alkaa olla veto veks itseltä. Mutta tuon miinuksen kumoaa se positiivinen seikka, että kaikki neljä ovat jo niin isoja ja reippaita että pääsevät omin avuin jäälle ja sieltä pois, saavat suojat jalkaan eivätkä kamalan usein yritä hakata toisiaan mailoilla. Pari vuotta sitten oli ihan kamalaa kun Melinda ei osannut kävellä kentälle luistimet jalassa, piti aina joko kantaa tai pukea jään reunalla, kumpikaan ei hyvä vaihtoehto.

Näinkin voi käydä.

Itse aloitin viime viikolla ringeten, ja siinäkin mielessä on hyvä että harjoittelukenttä on lähellä. Oli meinaan toi hokkareilla luisteleminen hieman...haastavaa.

Nyrkkeily meni tauolle muutamaksi viikoksi, joten innostuin taas kahvakuulasta. Murphyn laki tietty et heti kun saan taas järjestettyä itselleni aktiivisen elämän, sairastun. Mut eipä voi mitään, tässä on 31 vuoden aikana jo tottunut tavallaan siihen, että kun saa mukamas jotain järjestymään niin kohta jo vedetään matto alta. Yritän ajatella nyt positiivisesti, että saanpahan ainakin nukkua ja lueskella kynttilänvalossa ilman mitään velvoitetta jaksaa yhtään mitään. :)

Ihanaa joulunalusaikaa!