Monday, January 17, 2005

Päivän pelastaja / Rescuer of a bad day

Helvetillisen päivän kruunasi posti. Jos olisin tiennyt mitä lootassa odottaa olisin mahdollisesti vienyt lapset ulos vaikka väkisin ja mennyt sen jälkeen portaiden alle piiloon lukemaan. Instead tappelin esikoisen kanssa koko pirun päivän, en neulonut riviäkään ja sain 2 ziljoonaa harmaata hiusta. *Olisit miettinyt ennen kuin menet tekemään lapsia* - Katriina Vainio, ah sinä typerä terkkari taisit olla oikeassa. Huh. Nyt menen oikolukemaan Ullaa ja sen jälkeen uutta kirjaani. Ihanaa. Ehkä jossain todella on joku meitä suurempi, joka silloin tällöin heittelee myös hyviä hetkiä ihmisten ilmoille...

Terrible day was crowned by the postman. If I had known what was waiting for me in the mailbox, I might have taken the children out by all means necessary, and then hide away under the stairs reading. Instead I fought with my first borne all bloody day, didn´t knit a row and got 2 billion new gray hair... *Maybe you should have given it a tought before making children* - Katriina Vainio, you stoopid nurse, maybe you were right after all. Okay, now I´ll go do some proofreading to next issue of Ulla , and then I´ll read my new book. Splendid. Maybe there really is someone bigger than the rest of us out there, who occasionally throws also happy moments to us...

8 comments:

Ziina said...

tilasin ihan vastikään saman kirjan, kerro pian millaisia ohjeita siitä löytyy...On muuten hyvä jos hiustenväri on jo valmiiksi maantienharmaa, ei siinä enää muut harmaat näy. Ja uhmaikä on kestänyt ainakin meidän isommalla lapsella jo kaksivuotiaasta, milloin lie päättyy

Kati E said...

Tää haluais tuonkin kirjan... *huoh*

Jaa ziina, se voi olla niin, että toisilta se uhmaikä ei lopu koskaan. :S Meilläkin uhma nostaa taas päätään... Kiva kun päiväkodin tädeille ollaan ihania enkeleitä ja kun haet, niin siellä on pikku piru vastassa.

Susanna said...

Mä luulen että uhmaikä on ikuista. Välillä se vaan menee tauolla tai jonnekin piiloon. Huoh.

Se kirja on kyllä ihana. Onkohan siinä nyt jotain 50 ohjetta, niistä melkein jokainen on toteuttamiskelpoinen, ja ehkä puolet sellaisia mitkä todella haluan tehdä. Kuvat on niin kauniita, koko kirja on aivan ihana. Oletko Kati tulossa Selloon tänään, voin ottaa kirjan mukaan?

Kati E said...

Tänään!? Iiks, onko se neuletapaaminen tänään??? Mä luulin, että se on torstaina... Nyt meni suunnitelmat ihan uusiksi, jos se on tänään.

Susanna said...

näin mä ymmärsin, että tänään. eikös se Sellon päivä ole tiistai? Mä en niin tarkkaan tiedä kun vasta toista kertaa meen, mutta näin kuulin puhuttavan :D

Kati E said...

Juu on se susanna. Mä sotkin, käskin miehen ajoissa kotiin torstaiksi. Yritän vääntäytyä tänään paikalle. Mutta nyt pitää ruveta järjestelemään...

Ainakin seuraavalla kerralla sitten jos en tällä kertaa pääse. :)

Anonymous said...

heips, minua lohdutettiin noin kaksikymmentä vuotta sitten raivopäisen esikoisen kanssa tapellessani, että kiukuttelun määrä ihmiselämässä on vakio. Ja kas, niinhän se olikin: poika raivosi kouluikään asti kuin peikko ja siihen se loppui, murrosikää tuskin huomasin. Ihan normaali tapaus nyt 23-vuotiaana- ei muistele pahalla tappeluitamme, mutta sen sijaan niitä lukuisia ikävystyttäviä lankakauppareissuja, joihin hän joutui osasllistumaan jo polvenkorkuisena...
outi

Susanna said...

Outi, toivottavasti näin on. Mutta ei se paljoa lohduta tällä hetkellä. Nyt meni hermo, poika on hajottamassa alakertaa ja mua ei enää jaksa kiinnostaa. Mietin äsken vakavasti, että otan vauvan ja lähden enkä tule ikinä takaisin :D . Minäkö teatraalinen... Jos laittais kakaran huoneeseensa lukkojen taa, ja menis itte suihkuun.. tai... joo nyt taitaa kotiteatteri ottaa osumaa, EHKÄ pitää hipsiä hätiin. :D