Hektistä

aivan kertakaikkisen hirveä viikko. Olen yrittänyt opetella niitä saatanan derivaattoja, pää on ihan pyörällä. Sata miljoonaa asiaa pitäs hoitaa. Kokeet on huomenna. Lakkiaiset ens perjantaina. Ei ole lakkia, ei vaatteita. Perjantaina on tapaaminen Mimmaneuleen tulevaisuutta koskien, ja suunnitelmat eivät ole vielä valmiit. Olin toivonut että lakkiaisiin tulis äiti, mummi ja mun perhe. Lapset ovat olleet tärkeässä asemassa mun koulunkäynnissä, molemmat on rampanneet vauvana siellä, molemmat ovat olleet masussakin koulussa. Monet opettajat muistaa paremmin mun lapset kuin mut.

Äiti on jossain ulkomailla. Mummi varmaan pääsee, kun asuukin siinä vieressä. Lapsia en millään jaksaisi raahata sinne. Ensinnäkin sitten pitäs stressata kaikki vaateasiat. Toisekseen lakkiaiset on niin myöhään, että mä en tiedä miten mä saisin sitten Jocsun pysymään hereillä kotiin asti. Tuplat ei mahdu junaan. Vaunut on kuitenkin pakko olla ainakin Melindalle, kun se nukkuu kuitenkin. Tai sitten vois pummata joltain kyydin tai mennä vaikka taksilla ainakin takaisin päin, mutta sitten pitäs mennä ostamaan Melindalle turvaistuin, kun kaukalo on jääny pieneks. Ääh, tavalla tai toisella, se on kuitenkin mun stressi. Joten jääkööt kotiin. Herää vaan kysymys, että miksi mä edes menen sinne? Miksen vaan pyytäis pistämään papereita postissa. Blääh. On taas tappiomieliala.



















Mutta kas, onnistuin taikomaan kuvan tähän postaukseen, ettei ihan tylsäksi mene tämä blogi! Tollanen nuttu pitäs ommella pikku prinsessalle. Pörröfleece on odotellut kaapissa jo vaik kuin kauan. Voi kyllä tovi vielä mennä, ennenkuin ehdin koneen ääreen. Sain muuten eilen tehtyä 10cm Hertan toista hihaa. Kyllä se vielä valmistuu.