Wednesday, November 23, 2005

Hektistä

aivan kertakaikkisen hirveä viikko. Olen yrittänyt opetella niitä saatanan derivaattoja, pää on ihan pyörällä. Sata miljoonaa asiaa pitäs hoitaa. Kokeet on huomenna. Lakkiaiset ens perjantaina. Ei ole lakkia, ei vaatteita. Perjantaina on tapaaminen Mimmaneuleen tulevaisuutta koskien, ja suunnitelmat eivät ole vielä valmiit. Olin toivonut että lakkiaisiin tulis äiti, mummi ja mun perhe. Lapset ovat olleet tärkeässä asemassa mun koulunkäynnissä, molemmat on rampanneet vauvana siellä, molemmat ovat olleet masussakin koulussa. Monet opettajat muistaa paremmin mun lapset kuin mut.

Äiti on jossain ulkomailla. Mummi varmaan pääsee, kun asuukin siinä vieressä. Lapsia en millään jaksaisi raahata sinne. Ensinnäkin sitten pitäs stressata kaikki vaateasiat. Toisekseen lakkiaiset on niin myöhään, että mä en tiedä miten mä saisin sitten Jocsun pysymään hereillä kotiin asti. Tuplat ei mahdu junaan. Vaunut on kuitenkin pakko olla ainakin Melindalle, kun se nukkuu kuitenkin. Tai sitten vois pummata joltain kyydin tai mennä vaikka taksilla ainakin takaisin päin, mutta sitten pitäs mennä ostamaan Melindalle turvaistuin, kun kaukalo on jääny pieneks. Ääh, tavalla tai toisella, se on kuitenkin mun stressi. Joten jääkööt kotiin. Herää vaan kysymys, että miksi mä edes menen sinne? Miksen vaan pyytäis pistämään papereita postissa. Blääh. On taas tappiomieliala.



















Mutta kas, onnistuin taikomaan kuvan tähän postaukseen, ettei ihan tylsäksi mene tämä blogi! Tollanen nuttu pitäs ommella pikku prinsessalle. Pörröfleece on odotellut kaapissa jo vaik kuin kauan. Voi kyllä tovi vielä mennä, ennenkuin ehdin koneen ääreen. Sain muuten eilen tehtyä 10cm Hertan toista hihaa. Kyllä se vielä valmistuu.

16 comments:

Carita said...

Söötin näköinen nuttu, missä lehdessä ohje on ?

Susanna said...

Carita tuo on Ottobre-lehdestä, 2/2000 on numero. Se on ihana. ihana.kerrassaan ihq. :D

Cairbre said...

mun publiikki amk:sta oli ihan hysteerisen tylsää... melkein yhtä tylsää kuin mieheni publiikki samaisesta amk:sta vuotta myöhemmin. Ei niitä puheita ja jorinoita kukaan jaksa kuunnella... Ja meillä ei päässyt perhe edes saliin vaan joutui katsomaan luokassa valkokankaalta. Mitä järkeä siinäkin on?

Jenni said...

Mä pidin kyllä yo-juhlat (silloin nuorena), mutta kaupiksen paperit tilasin suoraan kotiin.

Jenni said...

Siis kauppiksen. *kiroaa ainaiset kirjoitusvirheensä*

Susanna said...

Niin, ei kai niitä kukaan jaksa. Mutta jos tuolle linjalle lähdetään, niin miksi mennä kenenkään häihinkään, kun pappi puhuu kuitenkin kauan ja kirkko on täys ja jos oikein paska tuuri käy, ei pääse metriä lähemmäs morsiusparia. Ja ok jos ei tule lakitukseen, jos sen jälkeen olis jotain. mutta ei. Nyt musta tuntuu tosi pahalle. ihan kuin se olisi täysin yhdentekevää mitä mä teen. ehkä se onkin.

Unknown said...

Mutta takseihin taitaa saada tilatessa pyytämällä turvaistuimen...

Carita said...

Kiitos Susanna, täytyykin heti mennä kirjastoon :)

derea said...

Voi harmi.

Toi paita on ihana!! :D Melinda on varmaan tosi söpö toi päällä :)

laurar said...

Oi ei, tsemppiä hektiseen viikkoosi! Raportoit sitten et miten kävi :)
Oon aika samoilla linjoilla tuossa, et miks mennä mihinkään minne ihmiset kutsuu tai miks juhlistaa ylipäätään mitään - miks poistua edes kotoa. Höh, kuka voi ajatella niin?!

Anonymous said...

tulin nyt tänne vastaamaan. Vaikka meilläkin on yöt rauhoittuneet, se ei tarkoita sitä että lapset nukkuis.. tinja vaan ei hillu enää paria tuntia hereillä keskellä yötä, kuten teki aikaisemmin :O Tinja on elämänsä aikana nukkunut ehkä vajaat kymmenen yötä syömättä, joista kaksi on (jes jes!!) sattunut viimeisen viikon sisään. JOten toivoa paremmasta on. Tinja nukkui meidän vieressä (ekasta heräämisestä aamuun) ihan vauvan syntymään asti, ja vielä muutamana yönä sen jälkeen, mutta koska kävi niin että vauva jäi aina syötön jälkeen viereen kun nukahdin, niin oli pakko alkaa yöremonttiin. Pikkuhiljaa niitä tuloksia näyttää syntyvän, nykyään Tinja jopa nukahtaa sänkyyn ilman että vahtaan vieressä. Enpä voi syyttä kuin itseäni, menin liian usein siitä aidan matalimmasta kohdasta eteenpäin, kun yksinkertaisesti yöllä ei jaksanut tapella.. Näköjään sitä saa mitä tilaa ;)ehkä tämän pikkuisen kanssa olen viisaampi.

Mutta tsemppiä kouluun ja kotielämään. Kyllä se siitä, joskus ainakin.

Anonymous said...

mä oon periaatteessa sitä mieltä, että aina "pitää" juhlia, kun on aihetta. Toivottavasti saat hommat järjestykseen ja arvostusta hienolle suorituksellesi.


nimim. "aina valmiina kakkukahveille"

Kati E said...

Tsemppiä sinne vektorikokeeseen. :D

Nimuel said...

Suski! Sisäinen Sontiaismolottajasi puhuu. Tottakai sinä vietät lakkiaisia!!! Se on kuitenkin sen verran hieno saavutus ja jälkeenpäin ei sitten tarvitse harmitella. Älä sukulaisista välitä! Mä tulisin ainakin jos kutsuisit!

laurar said...

Huhuu, mitä sulle kuuluu? Ihmettelin mitä eilisestä päivästä jäi puuttumaan - äsken se selvis; sun päivitys :)

Susanna said...

Laura, täällä mä saan tällaista luovaa hermoromahdusta. kokeet meni eilen ihan ok, joten se puoli nyt hoidossa, ja toivottavasti tänään saan päätökseen tämän hektisen olotilan, mihin olen taas ajautunut. Jospa vaikka päivittäisin illalla :D