Huhuuuu....
Minä se täällä vaan kummittelen! Mitä mielessä:
1) kaikenlaiset kissanristiäiset, konsolin julkistamiset, konsolin julkistamista edeltävät ja seuraavat bileet pitäisi kieltää lailla
2) Tai ainakin pitäisi kieltää yksin kotona olo tällaisina pimeinä iltoina. Tai edes kissojen pitäisi olla hiljaa, että mä kuulisin jos joku oikeasti yrittäisi murtautua sisälle
3) mitä neuloisin? Ai mikä matikka. No kuka nyt pystyisi keskellä yötä tajuamaan yhtään mitään asioista, mistä on liki mahdotonta tajuta mitään edes keskellä kirkasta päivää
4) miksi siiderissä on niin paljon prossia? Mun nykyviinapää kestää tasan yhden siiderin, enempää en uskaltaisi lasten kanssa juoda. Mutta kun se on niin hyvää, pitkästä aikaa! JOULUSIIDERIÄ! Viimeksi viime vuonna! Miksei tehdä yhtä hyviä mehuja?
5) Oli hauskaa poimia jumbo juustonaksuja suikkapuikoilla - ei mennyt kädet likaiseksi ja pystyi samalla neulomaan.
Santorini-sukat on valmiit. Kokeilin niitä tänään Joachimille, ja ovat juuri sopivat! Ja pojan tuomio: ihana, nää on pefmeet!
Tjaa, jospa menisin vaikka tekemään niitä kalvokuvia. Ärsyttävää, meillä on pöytä (sekä tietokone että ompelu) niin päin, että istun selkä ovelle päin. Ja sehän nyt vaan ei käy päinsä, ties kuka kolkkaa kun käännän päätä. Eli jos olen yksin kotona, en voi surffata enkä varsinkaan ommella. Blääh.
Taas muuten mietin, että mun mielestä on kummallista, että mun ystävät ei koskaan käy mun sivuilla, tai jos käyvät, eivät jätä mitään kommenttia IKINÄ. Tyhmää.
Saturday, November 19, 2005
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
hei mulla on ihan sama juttu... laitan aina viestiä tai mailia kavereille että käy katsoo uusia kuvia blogista, mutta ne ei koskaan jätä kommenttia. Poikkeuksena on tytön syntymä, siihen muutama oli jättänyt onnittelut. Mutta yleensä ei siis mitään hajua käykö ne miehen siskot ja vanhat kaverit siellä oikeesti, vai täh.. no, mitäpä sitä murehtimaan. Mäkään en tykkää olla yksin kotona, kun vanha talo narisee joka nurkasta, ja alakerrasta kuuluu ääniä *kääk*. Tosin ne on varmaan putkista,mutta silti mua vähän arveluttaa :O Ja toi selkä ovelle päin juttu on kuin mun suusta.. jee, nyt vaihtaa vaippa molemmille, näin se päivä kuluu.
Mullakin on selkä ovelle päin, nytkin kun tässä koneella istun. Jos mä oon yksin nii mä pistän musiikkia kovalle, etten kuule murtovarkaita. Kun meijän marsu rapistelee parin huoneen päässä, niin sitten pitää käydä kokoajan kurkkimassa :)
Eiks ne puikot sitten menny likasiks sipseistä? Toi vois kyllä olla hyvä idea. Mä oon poiminu joskus hammastikuilla :D
Jännää että joku muukin välillä pelkää yksin kotona. Mun lapsuudenkoti oli siinä suhteessa tosi pelottava: monta ovea ja kerrosta. Tämä oma nykyinen on helpommn hallittavissa. Joskus kyllä miettii, että jos joku tulisi, ei taitaisi saada apua mistään. Briteissä asuessa meillä oli hälyt ja liiketunnistimet, joista olikin kerran apua, kun joku yritti keskellä yötä sisälle meidän kahden tytön kimppakämppään. Tekis melkein mieli sijoittaa samaan tekniikkaan täälläkin...
Edellisen työpaikan layput muutos pakotti kaikki istumaan selkä vasten oviaukkoa - inhoan ihmisiä jotka hiipivät selän taa - a. lukemaan mitä kirjoitat tietokoneella b. säikäyttämään hiukset pystyyn (kun lopulta havaitset jonkun takanasi). Mielestäni tollainen laskee työtehoa...
Post a Comment