Parisuhdeongelma
Tänään on xbox 360:n julkaisubileet. Tällä kertaa ne on kuitenkin verrattain tylsät ja tavalliset, ei yömyyntiä tai muuta raflaavaa, kun konsoleita ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi kaikille. Mun mies ei paljoa biletä tai juo, ja päätti ettei jaksa mennä sinne ollenkaan, kun on näitä kemuja tässä ollut nyt joka viikko. Tämä tapahtui jo viime viikolla, ja minä huokaisin helpotuksesta; mun ei tarvitsekaan raahata lapsia mukanani lakkiaisharjoituksiin. Tänään käytiin tämän tapainen tekstiviestikeskustelu:
Mies: Mä menen sittenkin sinne bileisiin, kun onhan se mukava nähdä tuttuja jne. Jos se vaan sulle sopii. Sano ihan rehellisesti. En mene jos et halua.
Nainen: (voi vittu. mitä tohon nyt voi sanoa, kuulostamatta marttyyriltä?) Menet jos haluat, enhän minä voi sitä kieltää. Mun täytyy sitten ottaa lapset mukaan illalla.
M: oon huono ihminen, mutta en vaan muista minne oletkaan menossa tänään?
N: (montakohan kertaa siitä on puhuttu?) Ne lakkiaisharjoitukset.
M: Sano suoraan. En mene jos se tuottaa sulle hankaluuksia.
N: (hankaluuksia?Mustahan on ihanaa ottaa lapset mukaan iltamyöhällä Helsingin karseimpaan lähiöön, viis siitä että joudutaan menemään varmaan seittemällä eri kulkuneuvolla ja ollaan kotona vasta yheksän aikaan) Menet, jos haluat. Niinhän se oli alunalkaen puhe. Kyllä mä suoriudun.
Mitä tuollaiseen oikein voi vastata?
PERKELE. Jotenkin tämä asia oli ihan ok aikaisemmin, koska se oli vaan pakkotilanne. Nyt oon viikon elänyt illuusiossa että ei tarvitse miettiä tätä asiaa. Ja nyt yhtäkkiä mulla on pari tuntia aikaa miettiä minkä helvetin kiemuran kautta mun pitää kulkea, että pääsen mahdollisimman sujuvasti. Ja miksen ole ostanut sitä saamarin seisomalautaa, pitäshän se tietää, että sitten kun sitä tarvitsee, on liian myöhäistä mitään ostaa. Ja miksen ole ostanut tuplaSoftyja, nyt ne olis niin näppärät. Ja miksi en tilannut sitä saamarin kantoliinaa. Voi perkele.
Voi olla, että tämä viesti katoaa bittiavaruuteen jonkin ajan kuluttua, jotta se ei aiheuta säröjä suhteeseen :D
Thursday, December 01, 2005
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
6 comments:
Minä olen oppimassa vähitellen aika kovan koulun kautta, ettei aina tarvitse jaksaa/pärjätä/suoriutua/olla reipas; miehelle se pitää vain sanoa ihan suoraan. Kun niiltä puttuu se nyanssien ja olosuhteiden taju aika tarkkaan.
Mä olisin kyllä sanonut ihan suoraan että kun nyt kerran oli jo sovittu että hän ei mene, niin hän ei sitten mene. Mä lähtisin taksilla lasten kanssa jos ei omaa autoa ole.
Miehen bileet on tiedetty keväästä asti, ja nämä mun vasta vahvistuivat. Eikä siinä mitään, mä otan lapset ihan mielelläni mukaan, mutta mun täytyy saada varautumisaikaa...
Taksilla ei voida mennä kun ei ole turvaistuinta.
Mua ärsyttää eniten se, että jari ei tunnu yhtään tajuavan, miten hankalaa sinne meno lasten kanssa on. Vaikka se itse ei ota tuplavaunuja edes pihalle mennessä, kun ne on sen mielestä niin vaikeet....
Mutta tilanne ratkes niin, että hän ei mene sinne bileisiin :D
Kirsi puhui asiaa! Mä olen kerran kilttinä tyttönä istunut autossa odottamassa, koska (ex)mies suostuu poistumaan "firman bileistä" kun edessä oli 600 km ajo pimeässä keskellä talvipakkasia mummini hautajaisiin(!). Jälkeenpäin tuntui käsittämättömältä, että moisesta asiasta kannatti edes neuvotella...
Loistavaa, että teillä kuitenkin ongelma ratkesi!
Juu...kuulostaa tutulta. Minulla on myös maailman ihanin ja kiltein yms. mies mutta hän saa minut kyllä kertakaikkisen raivarin partaalle alle nanosekunnin kysymyksellä " Ai mikä tänään piti olla ?" ASIA JOSTA OLEN JANKUTTANUT VIIMEISET 2 VIIKKOA SEKÄ KIRJANNUT HÄNEN COMMARIINSA !!!
En voi kertakaikkiaan ymmärtää miten kukaan mies voi selviytyä mistään vähänkään vaativimmista työtehtävistä koska heidän muistikapasiteettinsa on lievästi sanottuna rajallinen !!
Upea kalenteri !! Minä menin tänä jouluna siitä mistä aita on matalin ja hain Pentikiltä pellavanvärisen kangaskalenterin.
Marika Oulusta
alias Venlastiina
Ai, muidenkin miehet unohtelee jatkuvasti sovitut tapaamiset. Onneksi ainakaan meillä mies ei kuitenkaan ala väittää vastaan, etten ole kertonut. Eikä yleensä järjestä omia menoja kysymättä multa onko meillä jotain silloin. Se vasta rasittavaa olisi. :D
Minäkään en välttämättä olisi sanonut, että et mene, vaikka olisin sitä toivonutkin. Kun jotenkin olen sitä mieltä, että jos kerran haluaa, niin on saatava mennä omiin juttuihin. Toisaalta katson sen koskevan sitten itseänikin.
Post a Comment