Silmukkamerkit keksi...

...joku äiti jonka lapset eivät antaneet sen neuloa rauhassa.

















Mulla oli tänään todella plääh-päivä. Enkä oikein keksinyt mitä olisin neulonutkaan. Tein muutaman mallikerran BO:ta, ja sitten näpräsin vähän sitä sun tätä. Sitten ajattelin että viimeistelen piruhatun, mistä puuttuu enää sarvet ja tupsut. Mutta se tuntui liian hankalalta, joten otinpa hieman helpomman työn eteeni: Mystery Shawl! Tarjolla kaksi kuvaa, joiden yhdistelmästä näkee hyvin sekä mallin että värin.


















Kuten monet tietävätkin, en ole kokenut pitsinneuloja. Lisäksi mun mielestä on vaikea seurata kaaviota, koska mun silmät harittaa missä sattuu. Silmukan putoaminen tai katoaminen on pahinta mitä voin kuvitella. Joten on todella vaikeaa löytää hetki, jolloin saa rauhassa tehdä, muttei kuitenkaan ole liian väsynyt. Tänään mua alkoi ärsyttämään, kun tämä huivi on ollut kesken iät ajat. Ja keksin laittaa silmukkamerkit eri mallikertojen välille. Näin tietysti neuvotaan tekemään jo ameriikkalaisessa ohjeessa, mutta en ole ennen kokenut niitä tarvitsevani. Nyt sujuu neulominen! Vähän ärsyttää merkkien jatkuva siirtely, mutta nyt ei haittaa jos en ehdikään tehdä koko riviä loppuun, teen vain seuraavaan merkkiin asti. Loistavaa!

Olen huomannut, että olen kehittynyt pitsinneulonnan saralla. "Näen" jo mitä seuraavaksi pitää tehdä, ilmankin kaaviota. Osaan jo vähän tutkiskella edellisiä rivejä, ja enää ei ole katastrofi, jos en muista minkä rivin viimeksi olin tehnyt. Jostain syystä tämä tuntui minusta ennen ihan käsittämättömän vaikealta, siksi pyrinkin aina tekemään koko mallikerran loppuun kerralla. Mysteryn kaavio on sen verran iso, että pidän postIt-lappua rivin alla, lisäksi merkkaan rivin tehdyksi :D Ettei vaan tule tehtyä virheitä. Mä EN aio purkaa silmukkaakaan.

Mulla on sitten ihana mies; toi mulle suklaata kun tiesi että mulla on ollut paska päivä (viikko), ja kokista, että on kivempi aamulla herätä :D