Suunnitelma

Valmista pitäisi saada, ja äkkiä. Ei niinkään hamsterikisan takia, mutta kun TAHTOO. Kas näin saadaan valmista vikkelään usealla sektorilla (tai saadaan laatikon täydeltä keskeneräisiä):


Ensinnäkin jos tekee jotain mitä on tulossa kaksi, niitä kannattaa tehdä yhtäaikaa; sukat, tumput, hihat, aina samaan aikaan puikoilla. Lisäksi joka tilanteeseen pitää olla sopivaa neulottavaa, mä toteutan tätä vielä niin että joka huoneeseen on omat juttunsa, jos yllättäen iskee neulomishimo.

1. Melindan kaulaliina, aivotonta helmineuletta kunnes lanka loppuu. Tätä neulon vain kun olen nukuttamassa lapsia, tai jos yöllä uni ei tulekaan.

2. Ainosta tumput, näitä esittelinkin jo edellisessä postissa. Tein ekan tumpun miettien koko ajan, että onkohan tämä liian pieni kuitenkin. Päättelin langanpäätkin, ja vasta sitten päätin, että kyllä, on se sittenkin liian pieni. Ja purkuun. Eilen ehdin toisen jo tehdä uusiksi, ja toinen vetelee puolessa välissä. Näitä teen tässä surffatessa tai muuten vaan notkuessa.

3. Kaverin pojalle sukat. Nämä on pitänyt tehdä jo kauan, ja nyt ryhdyin viimein toimeen. Kätevää on se että jos kamu ei haluakaan niitä, tai ne ei sovi tms, ne sopii sitten Jocsulle. Varret värkkäsin eilen illalla silmät jo melkein kiinni..

4. Unisukat. Toinen on lähellä valmistumista, eilen sain etsittyä toisen setin 2,5mm puikkoja ja toisen kerän lankaa. Päätin laittaa sen puikoille kans, ettei käy huonosti... Tykkään kovasti tuosta mallista, ja haluaisin sukat jo jalkaan...

Nämä nyt olivat tällaisia pieniä töitä. Keittiön kaapissa majailee Branching out, mikä pitäisi saada valmiiksi ensi torstaihin mennessä. Ensi viikonloppuun mennessä pitäisi tehdä ystävänpäivän juttujakin. Alpakkakietsu ja yksi vauvanuttu odottelee kasausta. Sitten on vielä oma kietsu ja mystery shawl, joita molempia yritän kovasti saada tehtyä aina välillä.

Tänään olen saanut vähän aikaa ommella, teen ystävän vauvalle sitä nallehaalaria, vuori on nyt kasassa ja pitäs löytää joku vapaaehtoinen kankaanleikkaaja. Kyllä ne vauvat on muuten pieniä! Päässä tuntuu huminaa, toivottavasti en tule kipeäksi. Hyvinkin voisi olla mahdollista, kun on niin saamaton olo, eikä millään malta keskittyä mihinkään vaikeaan.

Ai niin, meinasin taas tehdä sen. Siis sortua tekemään puolitutuille jos jonkinmoista, mitä jälkikäteen saa sitten katua... Vanha työkaveri sai vauvan kuukausi sitten, sattumalta törmättiin joskus syksyllä ja todettiin että ollaan nykyään melkein naapureita. Sen jälkeen ollaan treffattu pari kertaa. Mutta kun meitsi meinas tehdä sille vauvalle palmikkoneuletakin. Eilen jo loin silmukoita, kunnes tulin ajatelleeksi, että hei helou, mitä järkee, tee tossut ja vie mukanasi paketti keksejä. Nih. Alan oppimaan.