Thursday, May 25, 2006

Jep jep















Neiti kesäheinä menossa hiekkalaatikolle :D Kietsu on se alpakkainen, mä en edes muista onko siitä näytettykään kuvaa valmiina.

Aamulla sovitettiin Jocsun kanssa tätä pötkylää, ja kyllä se vaan jalassa näyttää sukalta. Poika oli aivan ihastuksissaan. Kahvia odotellessa neuloin Melindan pipoa, kun toisen sukan alku oli yläkerrassa.

Jocsu: äiti, MITÄ sinä teet???
minä: no, teen sitä Melindan pipoa. Kun se sun sukka unohtu yläkertaan.
Jocsu: minä käyn vaikka hakemassa sen. Teet minun sukan nyt.

S-e-l-v-ä. :D

Mä inhoan arkipyhiä. Vaikka on tietty siistiä että miehelle maksetaan siitä että on kotona. Mutta silti. Mun vapaapäivä menee sitten tässä. Eikä voi tehdä just muuta ku olla möllöttää. Ja mitä vikaa sitten perheen yhteisessä laatuajassa? Ei vaan voi joka päivä jaksaa. Kaikki päivät on yhtä pirun puuroa, sama show aamusta iltaan, ja minen vaan jaksa. Toisaalta eipä ole kyllä rahaakaan, että mitäs siitä ettei kaupat ole auki. Mutta voisi edes ajatella menevänsä jonnekin. Heivasin lapset ja Jiin pihalle jo, mitä siinä mies voi sanoa kun muksut seisoo pihalla että mennään :D Ja nyt mun pitäs sitten tehdä jotain. Jos olis rebel ja menis vaan sängylle lukemaan.

8 comments:

Johanna said...

Voi kun suloinen neiti :)

eusu said...

Ihana kietsu!! Ja malli - ennenkaikkea!!

Pötkyläsukkia voisi kokeilla itsekin:)

päivi said...

Suloinen neitokainen.

Samaa se on täälläkin. Yks uuvatti tekee kotona töitä.. 10-12 tuntia päivässä joka päivä riippumatta siitä onko viikonloppu pyhäpäivä vai tavallinen arki. Mitä siitä että deadline on tulossa mut mä tarviin myös välillä vapaata. En oo saanut olla ilman lapsia missään 3 kuukauteen muuten kuin silloin kun oon ilmoittanut meneväni kauppaan ilman lapsia. Ja silloinkin perään huudetaan että "älä ole kauaa".. Että vähän nyppii.

Petra said...

Herttainen pikkutyttö. :)
Ja on se ihanaa kun lapset arvostaa käsintehtyä, poika varmasti tuntee olevansa jotain erityistä aina kun saa jotain Sinun tekemääsi - se on ihan eri juttu kuin pikaisesti esim. H&Mstä ostettu (ketään tai mitään moralisoimatta!)...
Veljeni oli pari vuotta sitten harmissaan kun sai minulta synttärilahjaksi fleece-hupparin, mutta kuultuaan että se oli minun tekemäni, siitä tulikin "maailman paras synttärilahja". :)

Voimia Sinulle - ja kyllä, ole toki rebel ja lepää, lue kirjaa tai vaan nauti! Blogiasi on todella mukava seurata.

Sia said...

Ihana kietsu ja tosi hauskan ja helpon näköinen sukka!

vikke* said...

Onko tuo pötkyläsukka siis sellainen mallia "sairaalasukka"? Eli ilman kantapäätä? Hahmotinko oikein :D Kivalle näyttää!!

Nätti on kietsukin!

Mulle tää arkipyhä on päivä muiden joukossa, mies on töissä.

Eevis said...

Ihanat lapset sulla!

Jaan tunteesi. Viimeksi eilen itkin väsymystä ja podin samalla huonoa omaatuntoa siitä, että kun mies tulee töistä myöhään, niin sysään pojan sille ja sanon että menkää johonkin jotta saan olla yksin. Olen jo luopunut siitä unelmasta, että olisin laittanut joka päivä kullalle ruuan valmiiksi kun se tulee kotiin *nauraa epäuskoisena omaa lapsettomuudenaikaista naiviuttaan*. Kunhan olen järjissäni ja keskustelukuntoisena, niin se saa riittää kotiintulon juhlistamiseen. En yritäkään pieninä vapaahetkinäni tehdä mitään järkevää, vaan nostan jalat ylös ja painan OFF-nappia kaiken suhteen.

Nyt mua *naurattaa* kun ennen lasta sanottiin kaikille jotka uhkaili sillä, miten raskasta elämä tulee olemaan että: "onhan lapsella isäkin", "yhdessä me tämä lapsi tehdään". HAHHAHHAA.

Susanna said...

Vikke, on joo sairaalasukka ;) Varmasti just kiva nukkuessa, eikä haittaa vaikka pyörii jalassa.

Eevis, niinpä niin, ne oli niitä unelmia ja kuvitelmia :D Ja on tosi ristiriitaista, kun vapaapäivinä tietty haluais sitten olla yhdessä, mutta kun ei vaan millään jaksaisi. Miehelle se on vaihtelua työrutiiniin, mulle se on vaan samanlainen päivä :/

Päivi, eiks olekin raivostuttavaa! Tai että jos sais hetken olla rauhassa, niin silti huudetaan pihalta että tuutko antaan juotavaa. argh.

Petra, mun mielestä on tärkeää opettaakin arvostamaan käsityötä. Mun lapset muistaa kyllä aina mainita kenen tekemät vermeet on, ja aina kun piirrän kaavoja, kovasti ollaan kiinnostuneita että kenelle ja mitä :D