Friday, May 26, 2006

Nukkumissukat


Jocsun unisukat valmistuivat eilen Teho-osaston melskeessä. Olen vakaasti päättänyt pitää yhtä aktiivista työtä kerrallaan, ja jos kyllästyttää niin välillä voi valmistella niitä keskeneräisiä.


Sukkiin kirjailin pienen kalan. En jaksanut toiseen sukkaan, ja kuulemma ei tarvitsekaan; yksi kala riittää. Sukat on varsin hauskat, vaikuttavat kivoilta jalassa, ja poika on aivan innoissaan, että hänellä on nukkumissukat, mitä saa pitää vain sängyssä.


Nukkumissukat
malli: 2o 2n joustinta, eli ihan oma :D 44s
lanka: Grignasco Flavia Baby 33g
puikot: 2,5mm tavikset


Koska olin tehokkaalla tuulella, aloitin seuraavan työn suunnittelun jo toisen sukan puolivälissä. Mulla ei ole yhtään ainutta huivia mitä voisi pitää kesällä. Ja olen kovasti halunnut päästä joululahja-alpakoiden kimppuun, mutta koskaan ei tunnu olevan sopiva hetki tai fiilis. No nyt oli just hyvä hetki. Branching out tulossa! Ihana, ihana! Näin yhden mallikerran jälkeen voin sanoa että tästä tulee kaunein BO mitä olen tehnyt. Ja se on minulle.


Äiti-kulta toi mulle Yhtyneiden uuden kirjan, Kauniit käsityöt. Jos oikein olen käsittänyt niin tämä ei tule kauppoihin ollenkaan vaan tilata voi vain Yhtyneiltä Kuvalehdiltä, ja jos sulle tulee joku heidän lehti, alennus oli melkoinen. Ja ei, en saa tästäkään mainoksesta rahaa. Kaikenlaista muuta hyötyä vain ;D (vitsi).

Kirja on ihan kiva. Ja hinta ei tosiaan ole paha. Mutta mua häiritsee, että kaikki mallit on jo niissä lehdissä mitkä mulla tuossa vie hyllytilaa. Ja joiltain osin mun ja tekijöiden näkemys kivoimmista malleista on erilainen. Mutta kirjaa on tietysti ihan eri fiilis selailla, ja tässäkin kirjassa kaikki kuvat on tosi kauniita. Mutta syyllistytään myös siihen, että otsikossa lukee esim "Vauvan hupputakki, tossut ja peitto", ja sitten tossuista ei ole ollenkaan kuvaa.

Positiivista on se, että kerrankin puolta kirjaa ei ole täytetty neulonnan alkeilla. Toisaalta se voi olla myös miinus, kun meitsi ei esim tuosta virkkuusta niin tiedä, niin olishan se kiva jos jonkinlainen perussilmukkaesittely olisi. Koskaan ei ole hyvä. Kirjailuja ja ristipistoja oli kans kivasti, mutta niitä en oikein osaa arvioida. Kudontajutut tulee usein lehdistä skipattua (miksköhän...), ja nyt sitten oikein kuolasin mitä kaikkia ihania juttuja olikaan tehty.

Nyt käyn BO:n kimppuun. Ja vien lapset lenkille. Ja jatkan asuntohaaveita. Eilen taas innostuttiin katselemaan hintoja ja miettimään missä sitä tahtoo asua, alkaa olla kiire sen asian kanssa, kun Jocsu on jo kohta neljä. Ennen koulujen alkua pitää asettua johonkin. Mä taas haluisin muuttaa heti nyt lähemmäs Jiin duunia, mutta ei se vaan toimi ihan niin :D Mutta oikeesti, kaikki talot ja rivarinpätkät ym mitkä edes jotenkin täyttää vaatimukset, maksaa reilusti yli 200 000e. Pääsääntöisesti voi sanoa, että alle 250 000 on turha haaveilla. Miten kellään on varaa noihin taloihin? Pikaisella laskurin näpyttelyllä laskin, että suoriuduttais tuollaisesta lainasta jos korot pysyis noin 4% kieppeillä. Mutta oltais ihan kusessa jo yhden prosentin nousun jälkeen.

Ja taas päädyttiin miettimään, että entä jos lähdettäs Tampereelle. Jii on sieltäpäin, ja minäkin tykkään kaupungista. Ja sieltä sais 160 000 jo vaikka mitä. En tiä. Liian monimutkaista ja vaikeaa. On jotenkin hullua, että on pakko muuttaa omalta kotiseudultaan pois, jos mielii omaa taloa. Täällä maksaa helposti tontti enemmän kuin talo. Tai vähintään saman verran. Ja eipä ole halpaa tämä vuokralla elokaan, meillä on 800e vuokra, ja halvempia ei vaan ole. Aah, nyt alkoi taas otsalohkoa kiristämään. Täytyy mennä, moiks.

16 comments:

Katiija said...

asunnon ostaminen on stressaavaa puuhaa ... ensin hintaluokka ja sitten paikka ja sitten sopiva kohde .. ja sitten kun sopiva kohde löytyy sitten alkaa se vääntäminen ja tinkiminen ... meillä on onneksi tuo vaihe ohi ja kohta muutetaan OMAAN 4 huonetta keittiö sauna rivariin ... jossa on iso oma piha .... *fiilistelee*
tsemppiä päätöksiin ...

AnneM said...

tervetuloa Lahteen, täällä saa taloja kohtuuhintaan ;)

mammaliini said...

tsiisus mikä vuokra, enemmän kuin mun kuukausitulot :O.

Susanna said...

Anne, niin, sekin olis ihan kiva paikka kait. En tiiä. Meillä hiukkasen rajoittaa tuota sijaintia se, että on pakko olla hyvät kulkuyhteydet. Meillä ei ole autoa, eikä tule. Ja kauppaan pitää olla kävelymatka. Lahdessa miehelle ei varmaan olis töitä ainakaan nyt, mutta tampereella saattais järjestyäkin. En tiä. Kai sitä vois muuttaa jonnekin ihan kuuseen pikkusiwan naapuriin :D

Mammaliini, niinpä niin. Edellisessä asunnossa mikä oli Saton, oli vuokra 840e vaikka neliöitä oli vähemmän, sijainti huonompi eikä ollut pihaa. Tämä vuokra on kaupungin asunnon, ja on sieltä alimmasta päästä jos vertaa muihin vuokra-asuntoihin. Neliöitä meillä on 90.

Carita said...

Mekin on mietitty muuttoa Tampereelle. Varsinkin nyt asia on taas ajankohtainen kun jouduin työnhakuhommiin ihan yllättäen...

Kati E said...

No ette te saa minnekään muuttaa.
:((

Mutta tosta asuntojen hinnasta olet kyl ihan oikeassa. Ja vaikka olis varaakin maksaa tollanen kämppä niin MITÄ JÄRKEÄ siinä on, että maksat seinistä niin *piiip* paljon?

Susanna said...

Kati, niinpä. Ja siis ne mitkä maksaa ton kakspuol, niin on kolmioita tai maks neiliöitä, reilusti alle sadan neliön. Eli pieniä asuntoja. Jos markka-aikana olisi ostanut kahden miljoonan markan kämpän, olis pitänyt olla kroisos. Nyt sellaisia myydään ihan tavisihmisille. Mä vaan en tajua miten kellään on varaa. Tai ehkä sit ihmisillä on niin paljon paremmat tulot ku meillä?

TiinaV said...

Meilläpäin taas ei oikein kannata asua vuokralla. Kaksion vuokra oli meillä 600 euroa (kun siihen laski mukaan sähkölämmityksen) ja nyt lyhennämme talolainaa yht. 800 euroa kuussa. Valmista taloa ei meillä olisi ollut vara ostaa edes täältä susirajalta, vaan ainoa vaihtoehto oli rakentaa talo itse -puoleen hintaan samanlaisten talojen myyntihinnasta.

Toivottavasti löydätte täydellisen asunnon täydelliseltä paikalta, tai edes sinnepäin. Asunnot on kyllä sikakalliita, en ymmärrä miten kellään on vara maksaa niitä hintoja mitä niistä pyydetään. Tai sitten ihmisillä on paremmat tulot kuin meillä (mikä on kyllä totta).

KatjaL said...

Taitaa myös sekin olla totta, että ihmisillä ei oikeasti olisikaan varaa niihin kalliisiin asuntoihin, mutta pankit ovat tällä hetkellä melko avokätisiä suurienkin lainojen suhteen. Joten helposti nälkä kasvaa syödessä ja otetaan isompi laina, kuin järkevästi ajatellen olisi mahdollista.

päivi said...

Me painittiin 2 vuotta sitten tuon saman ongelman kanssa kun asuttiin Jäkessä. Muutettiin sitten tänne Länsi-Suomen (30 kilsaa Tammisaaresta ylöspäin) puoleen kun saatiin 140 m2 oma talo yli hehtaarin tontilla meren rannasta 120 tonniin. Haittapuolena tässä on se, että joka paikkaan on pitkä matka ja 2 autoo on pakko olla. Mutta silti. Lainanlyhennys on vaan 550€ kuussa. Noilla summilla ei olis millään saanut tällasta paikkaa Uudenmaan alueelta.

vikke* said...

wau, kivat niistä unisukista tuli!

mä kans päätin että teen vaan yhtä työtä ja sit puutun keskeneräisiin jos ei jaksa sitä yhtä tehdä.

no, tänään sit aloitin rinnalle jo toisen työn :o tällästä tämä on, kun lapset menevät päiväunille tekee aina mieli kokeilla jotain uutta ja valmista ei synny lainkaan *hmfp*

hyvälle näyttää tuo huivin alku!!

asunnon hinnat ovat nyt nousseet huimasti. me ostettiin tää rivaripätkä 2v sitten ja nyt jo samainen maksaa 30 000e enemmän!
lainaa lyhennämme kuussa reilusti alle tuon teidän vuokran hinnan ;)

Anonymous said...

Vuonna 2000 kesällä teimme päätöksen muuttaa Vuosaaresta Ouluun. Ystävämme naureskelivat meille ettei kukaan voi vain päättää että lähdetäänpä jonnekin "Lappiin" kuten Ouluun. Lokakuussa sitten muuttoauton nokka oli kohti Oulua. Esikoinen oli tuolloin 5v.
Ostimme pari vuota sitten 1400m2 omalla tontilla olevan talon, jossa 184 m2/230 m2 hintaan 135 000 €. Talo on vanha ja rempattavaa riittää mutta täysin asumiskunnossa; ainoastaan pintaremontteja vaille, jotka nekin on miltei jo tehty. Eikä tarvitse kärsiä nykyasuntojen <10 m2 huoneista.
Ikävöin kyllä Etelä-Suomeen mutta en luopuisi kodistamme/tiloistamme sen kustannuksella. Muka rikollisuuttakin tulimme tänne pakoon mutta sitä ei kyllä onnistu pakenemaan minnekään.
Samalla kadulla oleva mies oli tämä uutisotsikoissa oleva "mukava" tae-kwon-do -setä..........

Marika Oulusta

päivi said...

Ajattelin poiketa tänne jättämään kommenttini.

Niin siitä laukusta. Osa huovuttui hyvin ja osa ei sit ollenkaan. Nyppii vieläkin eikä ihan vähää. Mut sellasta se on, aina ei voi voittaa. Täytys keksiä joku toinen laukkuidea kun ei jaksais alkaa ompelemaankaan.. pitäis jaksaa nostaa kone pöydälle pöydän alta ja piirtää ja leikata... ja kaikkee sellasta hyvin rasittavaa. Jocsun yösukat on muuten ihanat!

verano said...

Hm, pitänee itsekin toteuttaa suunnitelma tehdä alpakasta Branching Out, jos siitä kerran tulee ihana :)

Vielä tuosta 160 000e ja Tampere -jutusta sanoisin, ettei se nyt ehkä ihan noinkaan ole.. Toki tuolla yhdistelmällä on jo jotain valittavaa, mutta kyllä se n. 90 neliön asunto on sitten jo kaukana keskustasta tai vähintäänkin vanhasta talosta, joka tuolla irtoaa. Ja jos omakotitaloa miettii, niin aika nihkeää on kyllä Tampereeltakaan etsiä mitään vielä tuolla summalla. Toki jostain laidalta joku vanha talo, muttei varmaan juuri muuta.. Älyttömiä on kyllä asuntojen hinnat nykyään..

Kirsi said...

Eikä sekään vielä riitä, että voi ostaa halvan asunnon jostain - täytyy olla myös töitä jolla sen maksaa! Plus järjestää lapsen hoito/koulu yms. jokapäiväiseen eloon vaikuttavat asiat.

Jos perheessä on molemmat vanhemmat, se helpottaa, mutta esim tämä meidän yhden vanhemman ja lapsen perheemme asuu niin, että äiti pääsee (syksyllä) suht nopsasti töihin ja vielä nopsemmin hakemaan lasta päiväkodista. Kiva olisi sekin, jos jonkinlaista sukua tms hoitoapua olisi lähettyvillä.

Mäkin voisin muuttaa vaikka Juupajoelle, mutta se ei onnistu vaikka asunto olisi kuinka halpa tahansa.

Susanna said...

Kirsi, niinpä niin. On tää elo niin vaikeaa :D Sekin on ihan hölmöä, että jos valitsee alueen missä on hyvät yhteydet ja tarhat ym lähellä, niin ei ole yhtään sanottua, että saa sitä tarhapaikkaa. Ainakin täällä pk-seudulla on näin. Vantaalla missä viimeks asuttiin, joutui ihmiset viemään lapsiaan Tikkurilaan tarhaan, vaikka vieressä oli tarha, mutta ei vaan ollut paikkoja. Ja tiksiin oli julkisilla tunnin matka :/

Suku on oikeastaan aina se syy, mihin ensimmäisenä vetoaa että miksi ei voisi muuttaa. Todellisuudessa me ei hyödytä lastenhoidollisesti ajatellen yhtään mitään siitä että asuu sukua lähellä, kellään ei ikinä ole aikaa tai halua.Tietysti on kiva että mummi käy kylässä, mutta mieluummin sitten vaikka harvemmin kylään kuin nykyiset puolen tunnin pyrähdykset ja taas kiireellä pois.

Juupajoella voisi pärjätä ihan hyvin työttömyyskorvauksella ja kasvatella porkkanoita :D (vitsi)