Kertakäyttöneuleita

Tänään taas mietin, että mitä hiton järkeä on tuhlata aikaansa ja rahojaan materiaaleihin, joita ei ole tarkoitettu kestämään. Noin puolet kaikista sukista, tumpuista, pipoista ja kämmekkäistä mitä tein viime syksyn ja talven aikana, on niin kulahtaneita, ettei niitä voi laittaa edes kierrätykseen, vaan menevät suoraan roskiin. Mikä sääli!

Jos Ainosta tehdyt tumput eivät kestä vaunujen työntämistä, voisi kuvitella että Ainosta tehty paita hajoaa varmasti käsiin jos kannat esim olkalaukkua. Jos Woolista tehdyt sukat hajoaa noin viikon - kahden käytön jälkeen, miten lapsen paita tai konttaavan taaperon villahousut kestävät käytössä? Kuitenkin oletuksena on, että neule pestään koneessa, kun kerran se on mahdollista, ja tämäkin kuluttaa neuletta.

Mua harmittaa älyttömästi. Kasasin pari isoa laatikkoa menemään Lähetystorille, mutta sinne ei juurikaan itsetehdyt eksyneet, kun ei kai ole roskiskamaa tarkoitus kuitenkaan laittaa kiertoon. Olen ihan turhaa istunut iltakaudet neulomassa näitä juttuja. Yhden syksyn pipon voi ostaa Hennesiltä vitosella. Ja juuri tämä ajattelutapahan ei ole kovin ympäristöystävällinen, pitäisi panostaa kestäviin tuotteisiin, kierrätykseen, kotimaisuuteen. Kotimaisen firman langasta vaan ei synny kierrätyskelpoisia tuotteita. No, tämän ei ollut tarkoitus olla mikään Novita-vastainen puhe, onhan noita löyhäkierteisiä roskalankoja muillakin.

Minä ajattelin, että vastedes satsaan jonkinlaiseen laatuun lankaostoissani. Kierrän Novitahyllyt kaukaa. Haluan tehdä niin ihania neuleita, ja niin hyvin ja hyvistä langoista, että niitä voi säilyttää jälkipolvillekin. Sydäntä raastaa, kun heittää roskiin vuosi sitten tehdyt paidat, joista ei vaan enää ole paljoa jäljellä. Onneksi mies ei ole paljoa käyttänyt Pop plus paitaansa, niin ei tarvitse muistaa sitäkään rahanhukkaa :D

Minulla ei (valitettavasti) ole varaa ostaa ekopuuvillaisia Anne Linnonmaa -vaatteita, eikä mulla ole pahemmin varaa nirsoilla kangaskaupassakaan, että miten ja missä joku on valmistettu. Mutta sen voin tehdä, että itse tekemäni vaatteet teen niin hyvin ja huolella ja kaikella rakkaudella, että ne voin ylpeänä laittaa kiertoon. Melindan H&M-KappAhl-Lindex -akselilta ostetut vauvanvaatteet eivät varmaan yksikään kestäneet käyttöikäänsä täysin ehjänä. Minun ompelemat vaatteet, myös ne jotka tein ennen saumuria ja ennen parempaa osaamista, ovat kaikki vielä kasassa. Jopa käsinkirjailut ovat paikallaan, mitä aina jaksan ihmetellä!

Tämä oli tällainen perjantain ratoksi -lätinä. Valikoidulle viikonloppuyleisölle ;)

Pieni valitus: eikö pitäisi olla joku laki, joka säätäisi, että paskapalkkaisessa työssä olevat ihmiset eivät saa tehdä kuin tietynpituisia päiviä. Ihan perseestä että mies lähtee 8.00 ja tulee takaisin 20.30. Plääh. Jos laittas kakarat nukkumaan niin ei tarttis kuunnella kitinää. Hermot meni jo tossa puol kaks suunnilleen.