Saturday, July 29, 2006

Elämää neulomusten keskellä

(miehen puheenvuoro)

Lankaa, lehtiä, lankaa, blogeja, kankaita, lankaa... 'Pakko saada tänään lisää lankaa' -päiviä vietetään varmasti monessa tätä juttua lukevassa perheessä.

Meidän perheessä neulominen on mennyt aikoja sitten 'tää on vain mukava harrastus' -vaiheen ohi, ja nyt eletään vakavaa 'pakko saada lisää lankaa huomenna, eikunytmullelähdenkauppaanhetiostamaan' -vaihetta. Lankaa ja keskeneräisiä töitä pursuaa lähes jokaisesta nurkasta, laatikosta ja kaapista - siis tarkoitan, että niitä löytyy myös niistä kaapeista, jotka on tarkoitettu esimerkiksi vain astioille ja ruokatarvikkeille. On hahtuvaa, tumppuja, sukkia, huiveja, villaa, novitaa, ottobrea, kaavoja, neulontablogeja ja jokapäiväisiä kysymyksiä; 'onko tämä sun mielestä hieno, onhan?' Ymmärtäisin vielä sen, että langoille ja muille tarvikkeille tarkoitetut monet laatikot ja kaapit riittäisi, mutta kun ei. Kun asiasta hänelle kauniisti vihjaan - tulee samalla sekunnilla vastakysymys; 'rakastathan sä mua silti'? Epäreilua, sanon!

Neulomiseen ja vaatteisiin liittyviä lehtiä löytyy meidän lankakodista varmasti yli sata. Niitä tulee monta kotiin kannettuna, ja ne jotka ei tule kotiin - ne haetaan heti kun uusin ilmestyy. Kaavoja kopioidaan ja kankaita leikataan lähes joka päivä. Jokin keskeneräinen työ on käsissä koko ajan; aamupalapöydässä, bussipysäkillä, parvekkeella - ihan joka paikassa. Kymmeniä töitä on epäonnistunut, useita kymmeniä on onnistunut, ja monta työtä on tällä hetkellä kesken...

Kun S aloitti tämän 'harrastuksen' parilla hänen mielestään epäonnistuneella villasukalla, en tajunnut kuinka iso asia tästä hänelle vielä tulisi. Nyt yli kaksi vuotta myöhemmin moni ihailee hänen töitään niin täällä blogimaailmassa kuin tietenkin oikeassa elämässä. Myös minä olen kaikesta huolimatta ymmärtäväinen, pitkäpinnainen ja hänestä erittäin ylpeä!

Jari

15 comments:

Siniset Silmukat said...

Wow! Hieno puheenvuoro!

särmä said...

Ihana mies!

thiire said...

Taidan Jari kääntää tämän enkuksi ja luetutan Dllä :D Saisi hänkin ajatella noin. Meillä vallitsee " sä et tee ikinä mitään muuta kuin neulot!".

tikru said...

:D

Satu U said...

Oih... upeaa tekstiä! Meidän isännän kommentti juuri tunti sitten: "etkö sä koko päivänä taas ole tehnyt muuta kuin virkannut??" Ja mä olen tehnyt pojan puseroa, ruokaa, siivonnut, vaihtanut vaippoja, syöttänyt.....

Satu U said...

ai niin...mä en muuten virkannut, vaan NEULOIN! :D

Villasukka said...

Ei oo miestä, mutta työkaverit varmaan allekirjoittaa monta asiaa tuosta postauksesta - käsityökamaa löytyy nimittäin töistäkin, tosin toistaiseksi ovat pysyneet mun omalla reviirillä ;)

muoriska said...

:)

AnneM said...

:) Kiva kuulla miehenkin näkökulma!

nanna said...

Loistava puheenvuoro, niin sitä pitää!

Sanni said...

Hyvä Jari!

Meillä ei vielä ole kommenttia kuulunut suuntaan tai toiseen, syy saattaa olla siinä että mies harrastaa noita autoja ja niitä on sitten siunaantunut pinta-alallisesti enemmän ku mulla lankoja :) Ainoa mitä on sanonut "saathan sä harrastaa ja hienoja ne on " kun itsesäälissä hakee hyväksyntää ja rohkasua :)

Tuazophia said...

Hieno puheenvuoro! :) Meillä ei ole onneksi pahemmin tullut kommenttia. Tosin muutaman kerran mies on ihmetellyt, kun ostan lankaa, että eikös sitä ole vielä kotonakin... Neuleen jättämisestä sohvalle tulee tosin joskus hälyytyksiä - ymmärrän kyllä, että puikkoihin ei ole kiva istua, mutta riittäähän sitä lääniä istua muuallekin...

laurakoo said...

Hyvä Jari! Tää oli samalla huvittava, liikuttava ja ihailtava postaus.

Satu U said...

Pitänee vähän lieventää: kyllä mä sitten kehujakin saan, kun työ on valmis....keskeneräisestä ei kuulemma tiedä mitä siitä on tulossa.Mutta sitä ei todella mies ymmärrä, että lankoja pitää ostaa varastoon!*wirn*

koukuttaja said...

Oi, ihanan ymmärtäväistä! Voi kun kaikki miehet ajattelis samoin :)