Sain viimein tehtyä loppuun Jocsun paidan, enää kappaleet yhteen ja kaulus. Pikkutarkat hommat ei nyt innosta, kun olen nukkunut petarilla alakerran lattialla, ja herännyt tunnin välein kun prinsessa ei saa henkeä (flunssa) tai kun oletettu ryöstäjämurhaaja kolistelee ikkunan takana. Pikkusen siis väsyttää, ja kun kaiken päälle Jocsu keksi että kirkumisen lisäksi voi potkia, raapia ja lyödä, oon kyllä viittä vaille valmis tunkemaan puikot jonnekin ihan muualle ku lankakerään. Hengen pitimiksi olen värkkäillyt helppoja juttuja ja pomppinut työstä toiseen vapautuneesti.
Melindan neuletakki tuloillaan. Tää on ihQ. Ja mallineule on niiin helppo, just loistavaa.
Midwest Moonlight, yksi mallikerta. Tästäkin tulee ihana. Aiemmissa kommenteissa kyselin että tuleekohan tästä liian naisellinen miehelle, mutta ei sen väliä tuli tai ei, mähän voin aina pitää tätä itse jos Jii ei tykkääkään.
Jocsun tiikerihuivi on ollut nukutustyönä. Aika pitkiä aikoja on tullut istuttua nukuttamassa, kun oon opettanu Melindaa omaan sänkyyn. Tätä vauhtia se valmistuu hyvissä ajoin syksyksi. Vaikka äkkiäkös tuon tempasis valmiiksi, mutta ei kiinnosta. Aivan sairaan tylsä työ, mutta just sopiva unihommiin.
Wednesday, July 19, 2006
Pintapuolinen postaus
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
10 comments:
Heh, meillä ei I ole vielä alkanut fyysiseksi. Verbaalinen v-mäisyys kyllä arkipäivää ja hyvinkin hermosuttavaa. Toivottavasti flunssa paranee pian ja neiti oppii omaan sänkyyn.
Thiire, Jocsu taas ei sillai hirveästi ole mitään huudellut. Mä en käsitä mitä tolle kirkumiselle ja lyömiselle pitäs tehdä, kun poika käy niin kierroksilla ettei se tajua mitään mitä sille sanoo. Aattele, istuin lattialla ja otin pojan syliin ja pidin jaloilla ja käsillä kiinni ja yritin saada sen vaan rauhottumaan syliin. Niin ei, sai revittyä ittensä irti ja mä meinasin saada polvesta mut osukin sitten vaan jalka ohimoon. Ekan kerran kun se löi, niin arvaapa meinasinko motata takaisin, niin täydellisesti poika onnistui yllättämään.
Mikä siinäkin muuten on, että lapset aina sairastuu just kun niitä unikouluttaa tai ne luopuu vaipoista tms, ja sitten otetaan takapakkia kaks kilsaa?
Tsemppiä uhmiksen kanssa! Jocsu kuulostaa samalta kuin mitä Tikru oli pari vuotta sitten. Muuten kohtuullisen rauhallinen poika, mutta pahimpina uhmispäivinä oli poika pakko pitää tuossa holding-otteessa (sohvalla istuessa onnistui parhaiten), pahimmillaan meni 45 min, kunnes rauhoittui, sitten juteltiin tilanteesta. Muuten oisi mennyt rikki niin huonekalut kuin ihmiset. Uskomaton voima on tuonikäisillä!
Tsemppiä myös unikoulutukseen, toivottavasti pikkuinen parantuu pian!
Anne, toivotaan että Sinna siitä paranee pian. Me just ollaan harjoittelemassa elämää ilman tissiä, ja kyllä meinas äitillä tulla itku eilen kun Melinda itkuisena ja kuumeisena pyysi, että saisiko edes ihan vähän tissimaitoo... Onhan se tietty helppoa että on tuollainen takuurauhoituskeino :D
Anne, juu maidolla porskuttaa, yks sose sinne tänne ;) Mä meen nyt suihkuun, jos sitä vaikka virkois sen verran että jaksais taas muutaman tunnin.
Nyt on ihan pakko sanoa tuosta tiikerihuivista, kun jo viimeksi siitä kuvia näyttäessäsi sitä mielessäni ihastelin... Aivan upea idea! Tuollaiset pienet jipot on niin hyviä. Tekee mieli itsellekin tiikerihuivia. Ja sitäpaitsi värit sopii ihanasti yhteen. Jocsu on varmaan ikionnellinen:) (Voin kyllä uskoa, että joku vähän monipuolisempi malli on ihan paikallaan välillä:D)
Kivalta näyttää tuo Midwest Moonlight! Onko ohjetta tarjolla tai myynnissä jossain netissä vai onko se esim. jostain kirjasta?
Anu, kiitos!
Elina, Midwest moonlightin ohje on Scarf style -kirjassa!
Moi!
Tässä meikäläisen resepti uhmaikäisen taltuttamiseen:
Holdaus (siis suomeksi kiinnipito) on minusta kaikkein paras keino saada tolkuttomat uhmat kuriin, jos vain itse jaksaa pysyä rauhallisena. Tosin sitten kun huomaa että se tepsii niin sitä jaksaa kummasti pidellä vaikka pitkäänkin. Parhaiten olen onnistunut välttämään mäiskimiset niin, että seison toinen jalka tuolilla, ja lapsi siinä polvella naama rintaan päin kädet mun kainaloiden alta. Pidä kiinni niin kauan että rauhoittuu ja sano lapselle usein, että hän pääsee pois kun on rauhoittunut. Aika lyhenee kyllä seuraavalla kerralla. terv. Pia
Kiitos Pia, tästä olenkin jostain lukenut ja on tuntunut toimivan. Onneksi nämä raivarit ei tosiaan ole ainakaan vielä jokapäiväisiä :D
Post a Comment