Thursday, August 10, 2006

Vetoketjuhalkio

Oikeesti oon väkertänyt näiden housujen parissa monta monituista päivää. Kymmeniä puheluja mummille ja muutama itkuraivariviesti Ihan itsessä, ja nyt ne on melkein valmiit! Olen päättänyt yrittää olla armollinen itselleni, nämä on ensimmäiset vetoketjulliset housut mitä ikinä olen tehnyt, ja muutenkin ensimmäiset tällaiset monimutkaiset. Ne ei ole lähellekään täydelliset, mutta ulospäin näyttävät hyvältä. Laitetaan muistiin, että jos ei osaa, ei kannata käyttää korosteväristä lankaa...Onneks tikki uppoaa tonne samettiin aika hyvin ;)


Housut on sen verta väljät, että niihin tarvitaan vyö ehdottomasti. Niinpä ajattelin etten laita nappia ollenkaan, vaan leveän tarran. Sellainen ratkaisu on yksissä H&M:n housuissa, ja toimii ihan hyvin. Että oon ylpeä noista etutaskuista! Jouduin kyllä pariin otteeseen miettimään että miten helvetissä tämä oikein on tarkoitus tehdä. Vetoketjuhalkio näyttää aika siistiltä.


Sisäpuolelta huomaa että vetoketju on mennyt vähän vinoon tohon alavaraan, mutta ei se haittaa. Ja ylhäällä on ihme lankasykerö kun kone meinas sanoa itsensä irti. Enkä tajunnut että vyötärökaitaleen olis voinut laittaa ihan reilusti menemään ton vetoketjun yli, nyt oli tosi vaikea saada sitä kiinni kun kääntövaraa oli liian vähän.


Takana kaarrokkeen saumat kohtaa hyvin mutta tikkaukset on vähän eri kohdissa. Takataskut vaikuttais olevan samoissa kohdissa, jippii! Vyölenkit meinas olla liikaa mun koneelle, kahdeksankertainen sametti tuhosi kolme neulaa ja vähän hermoja.

Mut kaikenkaikkiaan housuista tuli tosi hienot! Nyt täytyy vaan saada poika asemoitua paikalleen että tiedän kuin paljon lahkeita pitää lyhentää, ne on meinaan huiman pitkät.

13 comments:

Carita said...

Tosi hienot housut:D Ja takataskutkin olet viitsinyt tehdä!
Minen muuten tykkää sametin ompelemisesta yhtään...

Susanna said...

Carita, joo mä ajattelin että kun nyt tehdään niin tehdään sitten kunnolla. Tahto oppia on kova, mutta kärsivällisyyttä ei meinaa riittää. Mikset tykkää sametin ompelusta? Kun se on niin paksua? Mua ei muuten ole haitannut, mutta noi vyölenkit oli kyllä peestä.

Soile said...

Vetskarin ompelu housuihin, se on ollut minunkin kompastuskivi, mutta vähitellen... Ottobre-lehdessä on ollut hyvät kuvan kera ohjeet ja niitä seuraamalla on alkanut tulla tulosta. Vyötärökaitale kannattaa laittaa saumavaran verran yli vetskarin alavaran ja muutenkin orjallisesti tuijottaa keskimerkkiä ja sun muita kaavamerkkejä. Ne on ihan syystä merkitty :)

Katja said...

Tosi upeat housut ja mitkä yksityiskohdat. Ei kyllä ikinä voisi uskoa, että oli ensimmäinen kerta kun vetoketjullisia ompelet... Vetoketjut on aikalailla se oma kompastuskiveni

Carita said...

Juu, sametti on ihan liian paksua mulle... Enkä ikinä saa niitä sametin viivoja kohdistettua saumoissa nätisti. Siihen tietty auttaisi huolellisuus kangasta leikatessa.

Linne said...

Hyvältä näyttää - loistavilta ekakertalaisiksi. Vyönlenkkeihin voi laittaa ohuemman "vuorikankaan", helpompi työstää.

Anonymous said...

Komeat on housut, ja vakosametti on kivaa kangasta. Millä mallilla muuten olit tekemässä aiemmin purkamaasi punaista puseroa?

Susanna said...

Sirpa, tästä postauksesta löytyy tiedot ja kuva kietsusta!

AnneV said...

Kun ei oo vielä tämänpäiväistä postausta näkyvissä ja mun iltapäivä menee kokouksissa juostessa, niin laitetaan tähän eiliseen viestiin kommentti että

Hauskaa nimipäivää!

Anonymous said...

Samaa tulin tänne toivottelemaan kuin AnneV, oikein hyvää nimipäivää! Ja housutkin ovat hienot, ihailen kärsivällisyyttäsi!
Nimim. Kakkua odotellessa :)

nanna said...

Hienot on housut! Ja hyvää nimipäivää myös kaimalle!

k2o said...

Määkin huomasin töissä kun kattelin kalenteria kellon hoputuksen lomassa, että on Susannalla nimpparit. Tulit heti mieleen :) Että onnea!

Anonymous said...

Kiitos, koetin kyllä selata viime vuoden heinä-, elo- ja syyskuun postit, kun sanoit suunnilleen vuosi sitten aloittaneesi, mutta noin kauas en katsonutkaan. Arvelin, että juur tuosta ohjeesta voisi olla kyse, kun oli tuttu mallineule. Minulla on nimittäin ohje kopioituna kirjastosta, mutta ei lainkaan kuvaa, ja olen sitä koettanut etsiä siskolleni, joka jotain tuollaista kaipasi. Tiesin nähneeni kuvan jossain blogissa joskus, mutta koetapa löytää kun kopiokin on parin sadan kilometrin päässä, ettei edes lehden numero auta etsinnässä.