Wednesday, October 04, 2006

Rautaa

Mirri kysyi kommenteissa, että minkäköhänlaisilla välineillä mun ompelukset syntyy. Tässä pieni succes story, ei tarvi olla kaupan kalleimpia koneita jotta voi tehdä kauniita vaatteita. Mut se ei tarkoita ettenkö mä kipeästi tarvitse sitä kirjovaa konetta ;)

Ompelukone on Husqvarnan perusperusbasic kone, Huskystar 207 ostettu vuonna 2002. Maksoi muistaakseni 250e. Sillä hetkellä missään marketissa ei ollut niitä satasen koneita, mitä nyt tursuaa joka puodin hyllyllä. Mutta ehkä se satkun kone ei olisikaan ollut yhtä hyvä kuin tämä.

Kone on tosiaan ihan perus, 7 ommelta ja napinläpi. Mutta toimii tosi hyvin ja on hiljainen.



Saumurin ostin viime jouluna, sain sitten takautuvasti äitiltä yo-lahjaksi rahat loppueriin ;) . Tilasin tämän netanttilasta, tämäkin maksoi 250e suunnilleen. Merkki on Eva Harmony 9102D. Neli- tai kolmilankainen, differentiaalisyöttö, rullapäärme. Mitä muuta siitä vois mainita?

Saumurikin on toiminut kuin enkeli. Sen ainoa miinuspuoli tähän asti on, että se on aika äänekäs. Minua se ei haittaa, eikä lapsetkaan ole ikinä heränneet vaikka yöllä ompelen. Mutta miehen mielestä se pitää kamalaa mekkalaa, ja jos poika pelailee samassa huoneessa, hän katsoo mua pahalla silmällä aina kun painan kaasua ;)

Että sellaiset masiinat. Nyt tää menis vaakatasoon ja yrittäs lukea hetken. hehei.

6 comments:

juuli said...

Meidänkin lapset piteli aina käsillä korviaan ja valitti kuinka mä metelöin saumurilla. Ja itsehän ne iti pahempaa ääntä, mutta kuka nyt omaa äänenpitoaan huomaa!

Riikka said...

Mun täti oli joskus jutellut jonkun "ompelukoneasiantuntijan" kanssa, joka oli sanonut että jos ostaa ompelukoneen niin ei kannata tuhlata niihin ihan halvimpiin. Tiedä sitten tuota, mutta enpä ole itse viittinyt ihan sitä satasen konetta ostaa vaan meinaan investoida sitten joskus kunnolla. Eipä nykyaikana nuo koneet taida enää niin kestäkään kuin esimerkiksi äiti surruutteli koneellaan varmaan toistakymmentä vuotta

Susanna said...

Riikka, noin minäkin ajattelen. Tuo perushuskukin on kuitenkin Husku, rautaa on sisällä ainakin jonkin verran. Ennenhän koneet kesti vuosikymmeniä ja painoi toistakymmentäkiloa. Nykyään kaikki on vähän kertiskamaa. Ihan itsessä joku antoi ohjenuoraksi koneen ostajalle, että mitä enemmän se painaa sitä parempi kone :D

iona said...

Minä olen just niitä jotka sanoo että satasen koneet kannattaa unohtaa kauppaan. Sata kertaa viisaampaa on sijoittaa se satanen käytettyyn merkkikoneeseen. Markettikoneet ovat tosiaan niin keppoisia että lähtevät lentoon ommeltaessa ja varaosien saanti ja korjattavuus on todennäköisesti niin ja näin.

Mirri said...

Kiitti, kun jaksoit esitellä. Minullakin on Husku, mutta -ööö- jostain 60- tai 70-luvulta. En voi kuvitellakaan ompelevani sillä trikoota tai mitään joustavaa. Toisaalta taas mietin, että OMPELISINKO paremmallakaan koneella mitään joustavaa? - Jos itse tietäisin vastauksen, tietäisin varmaan myös, että ostetaanko meille uusi kone?! Lohduttavaa, että kuitenkin kohtuuhintaisella koneella jo kykenisi kunnon hommiin.

kk said...

Pienen lapsen vaatteen voi ehkä ommella niillä satasen koneillakin,mutta sinä päivänä kun pistät tassun alle paksumpaa villakangasta omaa takiasi varten huomaat että koneen painolla on merkitystä.
Susanna, olet LOISTO esimerkki siitä, että se ei ole kone mikä tekee vaatteen vaan ompelija.
Jos taitoa ei ole niin veete ei onnistu oli kone miten hieno tahansa. Kun taitoa on niin peruskoneella onnistuu.
Kirjova kone ja sinun taidot - olisihan kauniita vaatteita.