Jocsu mussukka on kerhossa. Tälläkin kertaa jäi itkien, mutta kun Helena-ohjaaja kysyi että tuutko taas syliin niin mennään lukemaan, lähti poika ihan reippaasti. Kai se siitä. Tuntuu vaan niin raskaalta viedä poikaa sinne kerhoon, kuitenkin aika pitkä matka, tänäänkin sateessa, ja sitten sama reissu takas, hetki kotona ja uusiks. Mutta hyväkshän se vaan pojalle on. Eikä tarvi ihan kylmiltään mennä hoitoon ens syksynä.
Aamusta asti Joachim keksi syitä miksi kerhoon ei nyt voida mennä, tässä parhaat palat:
Minä en voi mennä kerhoon koska...
- siellä sataa, ja kohta sataa luntakin
- joulupukki on tulossa
- jalassa on pipi, se ei mee ohi
- on paha olo
- poskessa on naarmu
- sinne tulee kissoja
- ovi on lukossa
- pitää mennä mummille
Hyvä mielikuvitus! Yks oli kans kun en meinannu löytää mehupulloa, niin eihän sitä voi kerhoon mennä ilman mehua :D
Tää hiljaisuus on ihan kummallista. Melinda nukahti vasta kotona sänkyyn, joudun varmaan herättämään sen kesken unien. En oikein osaa tehdä mitään. En haluaisi rikkoa hiljaisuutta. Kai mä vaan olen.
Tänään olen ollut aivan sairaan kateellinen kaikille joilla on auto. Miten helppoa elämä olisikaan! Pääsisin kauppaankin Jarin töiden jälkeen, tai tässä kerhon aikana. Nyt en kummassakaan välissä ehdi, kaapit on tyhjillään, ja rahaa palaa kun ei ole suunnitelmallisia ostokset. Ja ärsyttää. Ja mun huominen neljän tunnin oma aika menee täysin pelkkiin velvollisuuksiin, enkä ehdi edes kaikkia hoitaa. *ttu. Siitäkin neljästä tunnista kaks menee pelkkään liikkumiseen. plääh. no niin, tähän tää kerhoaika melkein menikin, pitää lähteä laittamaan välipalaa tytölle ja vaatteet valmiiks.
Tuesday, October 03, 2006
Tekosyy
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Tsemppiä niihin kerhopäiviin ettei poika aavista sinun nega asennettasi ja ei muka itsekkään niistä pidä. On ilo lukea sinun kuulumisia ja katsella kuvia huikean tuotteliaalta "lastenvaate tehtaalta". Itse en jaksanut ommella ja neuloa kun olin lasten kanssa kotona vaan aloitin uudelleen kun aloitin taas työelämässä. Työiloa tällekkin päivälle.
t Maikki
Auto on kyllä kätevä. :D Helpottaa kummasti monia asioita. Ja mä olen todennut, että ihan turha miettiä siihen menevää rahamäärää, tarpeeseen menee. Ja meidän ruokaostoksia ei kyllä kukaan kantaisi kävellen. ;DD
Maikki, ei mulla sinänsä mitään nega-asennetta ole, musta on tosi kiva että poika pääsi kerhoon, ja urheilun kannalta otan noi matkat. Mut välillä pitää päästää vähän harmituksia pihalle. tosi hyvin meni eilinenkin, ja poika jaksaa uskomattoman reippaasti kävellä koko matkan eikä turhia haahuile. :D
Tsemppiä vaan pienelle kerholaiselle ja äidille jaksamista arjen pyörityksessä! Meillä on nyt kuukausi takana aamupäivätarhaa ja välillä on ollut itkua ja hammastenkiristystä, mutta onneksi useinmiten on mennyt kuitenkin hyvin. Ja mulla ei ole koskaan ennen ollut autoa, mutta nyt olen kyllä tosi kiitollinen tuosta pienestä näppärästä kauppakassistani, kun täällä korvessa asutaan. Ilman sitä olisi kyllä tosi hankalaa ja huonot kelit ovat vasta edessä! Ymmärrän yskän oikein hyvin! Ja mä en voi tajuta, missä välissä sä kerkiät kaiken tuon ommella ja kutoa!!! Mä olen yrittänyt nyt viikon ajan saada ommeltua jotain, ja tuloksena on vissiin 5 vaatteeseen piirretty kaavat, kankaita järjestelty vähän ja muutama kuva kirjottu! Ja kutimet ovat edenneet muutaman sentin! Ja mulla on edelleenkin aamupäivät "vapaita" ja vain yksi lapsi ... tosin netitön päivä tai vaikka viikkokin tekisi kyllä hyvää mullekkin. Nostan taas kerran hattua sun organisointikyvyllesi ja käsitöillesi!
Post a Comment