Tuesday, October 10, 2006

Tumput


Tänään oli sairaan kylmä. Tuli todettua että puuvillatumput ei tosiaankaan enää riitä pitämään poitsun käsiä lämpimänä. Siispä äkkiä kerholta kotiin ja tumppuja tehtailemaan!!
Lanka on Novitan Floricaa ja puikot 2,5 ja 3mm. Malli ihan omasta päästä.

No, oikeesti olen marinoinut näitä noin vuoden ja tein nyt vaan peukut ;) . Mut se oli kyllä aivan tarpeeksi vaativa homma tän hetkiseen olotilaan.

Huomisesta jos suoriudun niin olen kyllä pari lankakerää ansainnut. Ensin laps viedään kerholle yhdeksäksi, sieltä he kävelevät teatteriin. Teatterilta lapset kävelee takas kerholle, mistä heidät noudetaan. Sitten on tunnin tauko, mikä pitää viettää ulkona. Sitten on valokuvaus, ja sen jälkeen Jocsun pitäs vielä jaksaa kävellä kotiin. Kun se on ihan naatti jo normaalinkin kerhopäivän jälkeen, niin miten hitossa saan sen tuolta himaan, kun on kävellyt nelinkertaisesti sen mitä normaalisti ja vielä se tunti siellä pihalla. Sanon vaan että voisivat ehkä miettiä milloin näitä retkiä tehdään, tuskin se nyt pakko on mennä samana päivänä kuin valokuvaus on. Ääh. Mä oon ihan puhki. Tänään meni kerhoreissuun sairaasti aikaa, kun tuntui ettei jaksais jalkaa nostaa.

6 comments:

mursuliina said...

nyt pysyy käpälät lämpimänä :) ihan oli siis tarkoitus kommentoida tuossa lapasten alapuolella näkyvää vaaleanpunaista sukkaa. se on ihan nami!

Ellilli said...

Eh... Olisikohan se jo aika tosiaan laittaa lapsille tumput käsiin? Tänään taivastelin ulkona kun Oivalla on kädet niin kylmät - kun ei edes niitä puuvillalapasia ollut käsissä. Taas tuli lisää "pakkoneulomista", taitaa olla viimevuotiset hanskat pieniä. No, nopeita hommia nuo lapaset. =)

Anonymous said...

Lasten kanssa käveliminen on kyllä rankkaa. Kävelen talvisin poikani Janin kanssa päiväkodista kotiin, noin 1,5 km. Pienelle pojalle on sekin matka pitkä. Joten minulla on taskussa pieni rusinarasia tai jotain pieniä pastilleja ja sanon Janille 5v, että kun ollaan menty noiden katuvalojen ohi on voimaantumislääkkeen aika, ja silloin pistämme rusinat suuhun ja jatkamme seuraavalle lääkitsemis pisteelle, joka löytyy taas yhden alamäen "meille rotkon" kohdalta.Yleensä kaksi "lääke pistettä" riittää. Tsemppiä tälle päivälle
toivottaa Maikki, Lappeenrannasta

Susanna said...

Paumau, nopeitahan ne, mutta pakkoneulominen on tylsää ;)

Maikki, mulla on kans aina jotain mukana. Jocsu jaksaa kyllä tosi reippaasti ton 20min matkan, ja takaskin kerhosta, vielä ei ole mitään valitellut. Mutta sinne teatteriinkin on samanmoinen matka, niin voi olla että käy voimille. Ajattelin ottaa vähän kaakaoo ym mukaan niin voidaan vaikka leiriytyä hetkeksi :D Kyllä tää tästä. Nyt ollaan melindan kans koton apyykkiä pesemässä ja kohta takas...

Anonymous said...

Sujuisiko pyöräily kerholle? Jos ei, olen myös rusinoiden kannalla. Pia

Susanna said...

Pia, en viitsinyt pyörää ottaa, kun yleensä se tuntuu olevan raskaampaa Jocsulle, ja jää sitten jokaiseen pieneen nyppylään itkemään ettei jaksa. Reissut meni ihan hyvin, yhtä reippaasti kuin ennenkin, eikä tarvittu mitään kannustimia. Tai lupasin mä että kotona pääsee äitin sänkyyn nukkumaan :D On se vaan ihmeellistä. Itte oon ihan puhki, ja samat matkat oon kävellyt ku poika. Melindakin käveli älyttömästi.