Rakastunut

Olen puuhastellut Log cabin socksien parissa. Aivan ihana ohje (löytyy kirjasta Handknit holidays), olen aivan rakastunut. Ja ikinä ei ole sukan varsi valmistunut niin vikkelään, kun koko ajan on jotain puuhaa. Yritin ottaa kuvaa sukasta jalassa, mutta se oli kameran mielestä mission impossible. No tästä kuvasta kaapelit näkyy hyvin. Josko sais huomenna valmiiksi.


Huomisesta puheen ollen, taas on se aika vuodesta. Kalenterimme oli säilynyt varsin hyvin vuodesta kellarissa, vaikka hieman pelkäsin että kuvat sulautuu toisiinsa tms. Ja vaikka tätä kohtaloa odotin, en silti jaksanut värkätä niiden päälle mitään suojusta :D. Sisällön suhteen olen tänä vuonna ollut tarkempi, nyt ei ole varaa törsätä. Viime vuonna luukuista löytyi ties mitä tarpeellista ja semi-tarpeellista, sukista muumeihin. Ja tuli kalliiksi. Nyt laskeskelin että vaikka maksais euron päivältä, se on silti 48e kahdelta lapselta. Huh! Joten säästökuuri. Ikeasta löysin sorminukkeja edullisesti, muumilaivaan ostin lisää tyyppejä, sitten teen kankaasta pikkupussit mihin tulee karkkeja niin, että jaan pikkuaskin puoliksi. Ja joillekin päiville lahjapaperiin kääritty purkka tai konvehti, tms pientä. Tiimariin pitäs mennä huomenna, sieltä ajattelin ostaa jotain tarroja, kiiltokuvia tms, ja joulupalloja. Muksut on niin mainiossa iässä, kun yksi kaunis joulupallo tuo niin suuren ilon! Sellaista.

Tänään olimme, tai yritimme olla Jennin kanssa leffassa katsomassa uutta Bondia. Tunnin jälkeen mulle tuli niin huono olo, että olin varma että nyt saan sydärin. Aivan kamalaa! Sydän hakkas tuhatta ja sataa. Teininä kun pyörtyilin vähän sinne tänne, äiti opasti, että on huomattavasti tyylikkäämpää laittaa pää polvien väliin jos huippaa, kuin pökrätä kaiken kansan edessä. Tätä neuvoa miettien päätin, että on parempi häiritä ihmisiä lähtemällä pois kesken leffan, kuin häiritä ihmisiä saamalla sydäri ja koko leffa keskeytetään :D:D:D. Lähdettiin siis pois. Olo helpottui välittömästi, ja tulimme Jennin kanssa siihen tulokseen, että olo johtui vain siitä älyttömästä metelistä, jatkuvasti vilkkuvasta kuvasta ja räjähtelevistä autoista ym. Kun on aina täällä lintukodossa, niin ärsykkeitä vain oli liikaa. Toivotaan ainakin että johtui siitä. Ehkä menen kuitenkin käymään lääkärissä, vaikkakin mun lääkärin luotettavuus on hieman kyseenalainen..

Koskas mä oon viimeksi ommellut? Anyone? En mä vaan muista...Osaankohan enää edes?