Olipas haastavaa

Mähän kerroin joku aika sitten että musta fritidsgarn loppui kesken eikä kaupastakaan saanut lisää. Hermo meni ja mä sitten purin kokonaan mustat tumput, ja aloitin alusta pienemmällä silmukkamäärällä :D. Hieman kyllä mietin että olenkohan kovin fiksu. No nämä on nopeita tehdä. Harmaatkin piti vielä tehdä, eikä yhtään olis enää huvittanut! Liian kauan olen neulonut vain muille, on ihan pakottava tarve tehdä jotain huvikseen. Mut ei auttanu muu kuin kudin kauniiseen käteen ja menoks. Aamukahvia aloitellessa eka tumppu oli kiilan alussa, kahvien jälkeen tumppu oli valmis (ja koko ajan seisoin keittiössä). Laitoin lapsille muroja (äitillä ote taas lipsuu ;) ja siirryin itse sohvalle katselemaan Housea videolta. Ja tumppu valmis samaan aikaan kuin ohjelmakin loppui! Takas keittiöön ja hammasta purren peukkujen kimppuun. Mä vihaan niiden tekoa. Jokin siinä on niin ärsyttävää, vaikka aikaa menee ehkä viis minuuttia per peukku... Samalla ryhtiliikkeellä tein peukut myös yksiin toisiin tumppuihin, mut niistä lisää myöhemmin.


Tässä ollaan vasta pesua odottelemassa. Koska kärsivällisyys ei ole hyveeni, laitoin vain puolen tunnin pikapesun 50 asteessa, saa nähdä kuin käy.

Ihanaa kun ei ole mitään viime hetken paniikkia. Ziljoona asiaa kyllä pitäs vielä tehdä, ruokajuttuja ja siivousta ja sellaista. Ärsyttää kun jari on vielä huomennakin töissä. Kaikki hommat on mun harteilla, ja kakarat luonnollisesti ei anna hetken rauhaa. Olen jopa sortunut uhkaamaan että pukki ei ehkä tule, vaikka se on musta typerintä mitä lapselle voi sanoa. Ihan niinkuin kukaan ikinä olis jäänyt ilman lahjoja siksi että tuli kiukuteltua viikko ennen joulua...

Melinda heräs taas viime yönä kirkumaan. Niin perseestä. Just kun sen sai tottumaan sinne omaan sänkyyn, niin taas lähdetään alusta. Nyt kun se kerran pääs viereen, niin heti piti päästä uudestaan. Jo kolmas yö. Ja ei, ei auta että jättää yksin huutamaan, sitten alkaa jocsukin kirkumaan kun pelkää, ja kokeiltu on, Melinda ei huutoaan lopeta, ennemmin oksentaa. Varmaan se jotain unta näkee. Jarilla meni hermo ja läks sohvalle nukkumaan, ja näin tuli todistettua, että sängyn koolla ei ole väliä; tyttö kiilas mut reunalle ja nukkui kiinni ihossa koko hiton yön. Että pimpelipom vaan.

Nyt meen kyllä tekemään piparitaikinan Ziinan mainiolla ohjeella. Ja sit pitää tehdä joku lista mitä on tekemättä, eilen oli mielessä vaikka mitä ja nyt muistan vain ne piparit...