Friday, December 29, 2006

Raitasukka

Tällaisen tein eilen Jarille, tänään pitäs urakoida toinen. Langan raidoitus ja värit on aivan ihanat, sävyt on niin samaa sarjaa että ei näytä levottomalta. Oikeastaan kuvassa erot näkyy paljon selkeämmin kuin luonnossa. Parasta ehdottomasti on, että lanka tuntuu samokselta mutta on 65%merinovillaa ja 35% akryylia!! Melkeen harmittaa ettei nämä ole itselle ;)

***
Uusi vuosi tuo tullessaan kivoja pikku juttuja mitkä ajaa mut hulluksi ja hermoromahduksen partaalle.
- Jarin iltavuoroa pidennettiin niin etten enää ehdi ennen vuoroa aamulla kaupungille. Tai ehdin jos olen sikanopea, mut se ei ehkä ole kovin rentouttavaa...Eikä ole ehkä kovin järkevää matkustaa 45min/suunta käydäkseen yhdessä kaupassa pikana.
- bussivuoroja lakkautetaan niin, että viikonloppuisin Jari ei pääse aamuvuoroon töihin eikä iltavuorosta kotiin. Jää nähtäväksi mitä tällekin asialle tehdään, pitääkö muuttaa takas vantaalle vai ettiä uus työ??
- nämä vitun pyhät vaan jatkuu. Ensimmäisen kerran ikinä mulla on rahaa säästössä alennusmyynteihin, ja missä olen? Vankina omassa kodissani perkelevittu. Tänään käytiin lasten kanssa vähän yrittämässä, mutta ei se vaan onnistu kunnolla, toinen singahtelee minne sattuu ja kasaa siskon syliin puoli kauppaa, kun itse yrittää miettiä että ottasko punasen vai sinisen vihkon.
- pitäs päästä harrastamaan jotain. Mutta miten, koska, missä helvetin välissä??? Kerran viikossa salilla on vain vähän enemmän kuin yhtä tyhjän kanssa. Ja sekin tarkoittaa, että pitää saman päivän aikana hoitaa sitten kaiken muun lisäksi sekin.
- saan stressinäppylöitä kun ajattelenkin syksyä. Jos pääsen kouluun, se tarkoittaa että jari vie lapset aamulla tarhaan (mitä ei vielä ole edes rakennettu saatana), minä haen koulun jälkeen. Ja olen sitten illan yksin niiden kanssa. Jos koulua on neljään, en edes ehdi hakemaan niitä. Miten näistä asioista oikein on tarkoitus suoriutua?? "kyllä asiat järjestyy" MITEN?, "miehen täytyy sitten vaan joustaa työajoissa" jaa laitetaan lappu kaupan oveen että sori tänään suljimme vähän aikaisemmin kun pitää hakea lapset tarhasta?.

Eniten mua mietityttää, että onko se sen arvoista??? Sullotaan lapset laitokseen kymmeneksi tunniksi joka päivä, ja sitten ihmetellään myöhemmin että miten on kun ihan niinkuin ei tuntis koko lasta? Joo joo ei päde kaikkiin perheisiin ja ei siellä tarvi olla niin pitkiä päiviä, mutta sitä tässä just yritän selvittää, että miten siellä sitten ollaan vähemmän??? Tuntuu joskus että koko maailma on suunniteltu ihmisille jotka istuu toimistossa eikä ole niin väliks tuleeko/meneekö puol tuntia ennen vai jälkeen. Ärsyttää niin helvetisti, että päiväkodin johtajaa myöten kaikki sanoo että jotenkin sitä aina suoriutuu, ja keinot keksitään, mutta kukaan ei osaa antaa ainuttakaan vitun esimerkkiä mistään. Hermo menee!!!

16 comments:

Kati E said...

Mitä lankaa tuo sukka on? Mä utelen...

Ja sitten tuohon muuhun. Jotenkin siitä vaan suoriutuu. Miten, se on sit joka perheen itse valittava/tehtävä. Me ollaan ainakin tehty niin et työajoissa on pakko joustaa. Mä olen mennyt monesti klo 7 tai viim 7.30 töihin jos paljon pitää saada aikaan. Ja A sit vastaavasti on tehnyt illalla pidempään. Nyt onneksi molemmat voidaan tehdä kotoa käsin osittain.

Eihän toi mikään ihanne ole, ei todellakaan mut ei mun pää kyllä kestäis kotonakaan pelkästään. Ja Veetin päiväkoti on aivan ihana. Kaikki, tilat, hoitajat jne, joten mun ei tee pahaa jos se on siellä jonain päivänä 10 h. Pyritään toki siihen et olis 8 tai 9 max ja noin useimmiten onkin.

Mä luulen kyllä et ahdistusta tulee enempi siitä hoitoonlaittamisesta. Sit kun olet puol vuotta ollut koulussa/töissä ja koet sen normaaliksi ni ihmettelet et miks olit kotona. :))))

Kyllä te pärjäätte, teidän vaan pitää aikatauluttaa kaikki. *tsemp* Ja mä luulen et siks moni ei osaa sanoa et miten just teidän pitäs tehdä kun kaikkien tilanteet on erilaisia.

Susanna said...

Kati, lanka on Zitron Mixxiä. Ostin sitä joskus vuonna nolla alennuksesta :D

Ei mua se hoitoonlaitto sinällään haittaa, mutta en näe siinä mitään järkeä jos menee niin typerän vaikeaksi. Meidän on kuitenkin mahdotonta muuttaa työaikoja. Mua ahdistaa eniten se etten tiedä mitä tapahtuu, jotenkin on kuitenkin elettävä ja meillä on tonnin vuokra, niin ei oikein voi odotella syksyä että miten käy...

Jollei me saada tarhapaikkaa tohon viereen, tai jos ne ei saa pykättyä sitä ajoissa niin...en todellakaan tiedä et mitäs sitten.

Ja mua ahdistaa myös se, että toisella on noin pitkät päivät, niin kaikki on mun harteilla, ja vaikka siihen tulis sit koulu lisää, niin ne kaikki muut pysyy edelleen mun hoidettavana. Välillä tuntuu et paljon fiksumpaa olis tehdä vaan kaks päivää viikossa jotain ja olla loppuaika työtön. (ja viedä lapset tarhaan että saa olla rauhassa *wink*) voi huocs.

Anonymous said...

ei mikään ihme jos vituttaa.. kyllä mä olen onnellinen että toistaiseksi ollaan pystytty hoitamaan muksut melkein kotona, molempien työt voi rytmittää niin että ollaan eri aikaa töissä. Sitten kyllä tulee ongelmia, kun kotihoidontuki loppuu ja on tehtävä enemmän töitä, nyt kun voi vähän pelata kuitenkin työmäärän kanssa. Ja kun itse olen virallisesti hoitovapaalla, niin ei ole pakko tehdä kuin ne vuorot mitkä itselle käy. Toivotaan että löydätte jonkun ratkaisun!

sukka on kivanvärinen, hillitty mutta ei tylsä ;D

me mennään tänään työporukan kanssa syömään, ja meinaan ottaa ihan muutaman siiderinkin :D

Anonymous said...

Mähän olen konttorissa 8-16.15, siis oikein perinteisen virka-ajan. ja tää aika on niin ... että, aamulla ehtii just töihin, kun vie mukulat seitsemän jälkeen hoitoon (hoitopaikka aukee 7) ja ehdin jopa hakea ne yleensä ajoissa, kun hoitopaikka menee kiinni klo 17.
Vaan enpä sitten ensi vuodesta enää tiedä, mulla muuttuu työ erilaiseksi (sain ylennyksen, jippii, just joo) ja mä en sitten ehkä ehdikään joka päivä lähtee tasan 16.15 toimistosta ulos, ja sittenpähän istun ylimääräisen vartin tän käpykylän ruuhkissa=en ehdi viideksi hakemaan mukuloita - ne kun on näppärästi sijoitettu haulikolla eri laitoihin meidän asuinkuntaa, eli välimatkaa hoitopaikoilla on 15km.

Käytännössä homma toimii niin, että useinmiten ehdin, mutta joskus hoitaja tulee avaamaan ryhmiksen jo 6.30 ja joskus ovat sitten puoli kuuteen illalla paikalla.
Kuka tehdastyöläinen pääsee lähtemään puoli tuntia aikaisemmin töistä tai menemään pari tuntia myöhempään, että lapset saa vietyä sopivaan aikaan hoitoon?!

No, meidän kunnassa ph:n ohjaaja kertoi suurena uutisena sen, että monessa perheessä nykyään käydään töissä jonain muuna aikana kuin 8-16, ja jopa lauantaisin. Älä ihmeessä, joku tarttee lapselleen hoitoja jopa sunnuntaisin, ja ÖISIN.

Mutta asiat kyllä suttaantuu jotenkin, niin se vaan on. Mä en enää ressaa tarpeeksi, ei kiinnosta enää. Jos tulee ongelmia, niin hoidetaan ne sitten kun ne tulee. Näin se vaan on, en mä muuhun enää pysty.

Toivotaan, että pääset sinne kouluun!
(pakko kirjautua Otherina, kun new blogger-kirjautuminen hukkaa kaikki tiedot...

Kati E said...

Se on totta, et vaikeaksi menee kun on monta liikkuvaa palikkaa: opinnot, työt, päiväkodin aukioloajat, julkisten aikataulut jne...

Mä en osaa vastata sen fiksummin kun mitä A sano mulle toissa iltana kun mietin taas sitä yhtä asiaa (tiedät kyl mitä!) et onko siinä järkeä vai ei. A sano et älä mieti, se on päätös jota ei tehdä järjellä vaan tunteella ja liika pohtiminen ei auta.

Sä olet fiksu ja aikaansaat vaikka mitä. Kyllä sä yhden perheen ja koulun hoidat, mä tiedän. :D Sun pitää uskoa itseesi. Ja hei, ne Saarioisten äidit tekee ihan hyviä safkoja, lattian ei tarvi olla niin puhdas et siltä voi syödä ja lapset kasvaa kans. Varmasti nyt ahdistaa, mutta kyllä teidän kuviot selviää.

Susanna said...

Sahrami, mä olin ihan hämmästynyt että täällä lähimaaston kaikki päiväkodit sulkeutuu viideltä, sitten on yksi ympärivuorokautinen kaukana. Mun mielestä kun ei ole yhtään tavatonta että töissä ollaan "tavallisillakin" aloilla viiteen. Käytä tässä sitten julkista liikennettä saatana...

Jos me ei päästä tohon tarhaan, se tarkoittaa että pitää joka aamu lähteä kuuden jälkeen kävelemään tarhalle, olettaen tietty että päästäs sit tohon seuraavaks lähimpään. Mut sit mä kyllä mieluummin saan sen hermoromahduksen. Saa mun mielestä autolliset viedä lapsensa kauemmas.

Anonymous said...

Ymmärrän sun hermoromahduksen syyn. Ihan perseestä koko juttu. Jos minä menisin töihin vanhaan paikkaan, niin joutisin viemään tytöt päiväkotiin 3 kilsan päähän julkisilla. Mikäli menisin aamuvuoroon kello 6, ei tarha olisi auki. Täällä on päiväkodit ylitäys, eikä yhtään pphta. Mä en mene kostoks töihin. En varmana.

Ala säkin suosiolla työttömäks, nostat ansiosidonnaista ja sitten voisit laittaa lapset vaikka kerhoon kerran viikossa.Ihan epistä koko systeemi.

Susanna said...

Thiire, tuokin mua ressaa, että on käytännössä täysin mahdotonta mennä takas omaan työhöni. Tuntuu niinkuin olis joutunut tyhjän päälle. "pitää hankkia työpaikka ennen lapsia" pah. mitäs hyötyä siitäkään oli?? (paitsi ne hotellishekit :D lol)

Susanna said...

okei nyt mä lopetan taas tän asian miettimisen.ei se murehtimalla parane. Pitää tyhjentää säästötili ja valmistautua sossun asiakkaaksi :D

Anonymous said...

Koulupäivät onneksi harvoin alkavat ennen kahdeksaa, meillä ainakin vasta puoli yhdeksältä. Siinä ehtii mukavasti viedä mukelon hoitoon eikä tarvitse edes ekojen joukossa seistä aamuseitsemältä ovea nakuttelemassa. En tiedä, mihin kouluun olet hakenut ja miten siellä asiat on järjestetty, mutta ainakin omassa työpaikassani (ammatillinen oppilaitos) pyritään tekemään kunkin opiskelijan lukujärjestys sellaiseksi, että jokaisen on mahdollista omassa tilanteessaan opiskella. Kysy opiskelupaikastasi, onko siellä mahdollisuus tehdä henkilökohtaista opiskelusuunnitelmaa ja lukujärjestystä niin, että opinnot päättyisivät päivittäin viimeistään neljältä, eikä viikossa olisi kovin montaa kahdeksan tunnin päivää, niin ei tulisi lapsillekaan useita maratonpäiviä viikossa.

Susanna said...

Maijamirjami, jari varmaan alkaa hoitamaan aamuviemiset, kun se lähtee kahdeksalta. Lukujärjestystä ei kai hirveästi pysty muokkaamaan, mut hei, sehän on koulu, joten ei kai niitä 8-16 päiviä voi usein olla, ja kyllähän koulusta voi aina lintsata :D. Kylläpäs mä nyt sain kaiken kuulostamaan helpolta.

no joo, mä meen jatkamaan mahdottomien miettimistä. Ehkä tosiaan olis helpompaa muuttaa vantaalle? Mut mä niin tykkään asua täällä...sitä paitti vantaalla on turha toivoa tarhapaikkaa... argh.

Anonymous said...

Kivat sukat.

Meillä on monet perheet ottaneet hoitajan kotiin yhdessä toisen perheen kanssa. Tulee kuulemma suunnilleen saman hintaiseksi kuin kunnallinen hoito ja paljon enemmän joustavuutta hoitoajoissa.

Anonymous said...

moi
me asutaan myös vantaalla, tuon thiiren lähellä ja kyllä tänne tarhaan mahtuu (thiirellekin tiedoksi ;-) ).
kiva paikka muutenkin! Vaikea tuo teidän tilanne, mutta asioilla on tapana järjestyä. Koulu on varmaan ihan jees homma! Onnea tulevaan vuoteen!
Laura

Susanna said...

Laura, me just liki 2 vuotta sitten muutettiin sieltä vantaalta pois. Kartanonkosken seutu mikä olis meille ainut vaihtoehto, on ihan tukossa kuulemma, sieltä viedään lapsia helsingin puolellekin hoitoon. Mutta ei se ole suurin syy, espoo vaan on paljon mukavampi ja helpompi paikka asua meille.

Räpeltäjä said...

voi tota hoitopaikka-ahdistusta :( tiedän tunteen. Itse olen opiskellut ja vienyt lasta pyörällä/bussilla useamman kilometrin päähän hoitoon. Meillä AMK:ssa meni niin, että päivät vaihteli tosi paljon. Välillä oli 8-18 ja välillä jopa kokonaisia viikonloppu- tai viikkoprojekteja aamusta iltaan ja välillä vapaapäiviä tai tosi lyhyitä. Välillä oli helvetin hankalaa ja sitte tarvittaessa lintsasin. Vapaapäivät ja lyhyet päivät pelasti sitten katastrofiputken jälkeen. Mut eipä olllu hauskaa hakea pikkuistaan viimeisenä tarhan pihalta kun koitti lintsata mahdollisimman vähän. Loppujen lopuksi opiskelijana oli helpompaa järjestää asioita kuin työelämässä. Toivottavasti sinullakin näin.

Multa meni ohi mikä ala sulla oli hakusessa, mutta useimmissa paikoissa voi vähän ite vaikuttaa lukujärjestykseen (ja tietty valmistuu myöhemmin kuin kaverinsa) jos haluaa lyhentää päiviä esim. lasten takia.

Anonymous said...

Oon lueskellut noita kommentteja ja kyllä täytyy sanoa että maalla on mukavaa.. Kun erosin 6 vuotta sitten miehestäni ja muutin toiselle paikkakunnalle, sain heti hoitopaikan vuoropäiväkodista, kun piti olla kuukaudeksi vaan töitä ja se kuukausi sisälsi yhden lauantain :)
Sittemmin työsuhdetta jatkettiin, samassa paikassa olen vieläkin mutta onneksi en joudu enää viemään lapsia hoitoon. 5 vuotta sitä rumbaa kesti kunnes nuorimmainenkin meni kouluun, ja lukemattomat kerrat hoitoonlähtöaamuina haaveilin ajasta jolloin lapset olisivat isoja ja kävisivät koulua.

Nyt elämme sitä aikaa eikä tämä ole yhtään sen helpompaa. Vaikka lapset syövät itse, pukevat itse, lähtevät kouluun itse ja tekevät läksynsä itse, koko ajan on huoli siitä mitä kotona tapahtuu. Että kuitenkin se oli toisaalta helpompaa aikaa kun lapset oli päiväkodissa, tiesi että siellä on aikuisia ja siellä heistä pidetään huolta. Nyt voi tapahtua mitä tahansa eikä mitenkään voi kaikkeen varautua. Täytyy vaan toivoa että lapsilla oma järki kertoisi mitä tulisi tehdä jos esim. playstationia pelatessa alkaa savu nousemaan telkkarista..

Vielä siitä rumbasta, sekin on vaan elettävä. Ensin alkuun se on varmaan hankalaa ja vaikka miten oot aikatauluttanut aamusi, jokin menee pieleen. Sitten jonkin ajan kuluttua huomaat että näinhän se menee, jotenkin siitä aamusta suoriutuu, samaten illoista, mutta se on tosiasia, että jossakin kohtaa tulee ihmetelleeksi että kuka tuo mukula on joka tossa kiukuttelee..
Sanoisin sulle Susanna, että älä murehdi etukäteen, murehdi sitten kun on sen aika. Teitä on kaksi ja saatte tukea toinen toisistanne. Mä olen kaikki nää vuodet ollut yksin, mutta elämää on silti eletty ja eteenpäin menty. Työmatkaa tulee 50kilsaa päivässä joten lasten hoitopäivät oli 9tuntisia lähes joka päivä, ja vielä viikonloput päälle. Nykyään saattaa käydä niin, että tytär lähtee kouluun 7.30 ja minä tulen töistä 20.30 ettei sinäkään päivänä mitään laatuaikaa vietetä. Mutta, mitä isommaksi nuo lapset kasvaa, sitä omatoimisemmaksi ne tulee ja toisaalta elämä helpottuu. Mua ehkä helpottaa myös se, että asutaan niin pienellä paikkakunnalla, että voi jättää lapset yksin kotiin, ja naapurit on lähellä jotka toivottavasti auttaa jos joku hätä tulee. Enkä onneksi ole riippuvainen julkisesta liikenteestä, omalla autolla on vaan kaahailtava.
Mutta, tsemppiä sulle jo pelkkiin pohdintoihinkin, älä öitäsi mieti vielä kun ei yhtään voi tietää miten homma alkaa etenemään. Joku taisi sanoakin, että asioilla on taipumus järjestyä. Se on ollut mun motto kaikki nää yksinäiset vuodet ja sitä viljelen edelleen. Niin käy ennen tai myöhemmin, vaikka jollakin tietyllä hetkellä sitä ei uskokaan.

Yks juttu vielä.. oon täysin hurahtanu näihin blogeihin, on tosi ihana lueskella ja katella kaikkee ihanaa mitä mm. Sinä olet tehnyt käsilläsi. Olen monesti ihmetellyt, että missä ajassa teette noin suuritöisiä käsitöitä mutta sekin selvisi näitä kommentteja lukiessa. Ei ihme, etten saa ite aikaseks puoliakaan siitä mitä bloggaajat saa kun 9 tuntii päivästä menee työnparissa ja nukkuakki täytyis kaiken muun touhun ohella. Mutta jatkan yrittämistä..

Hyvää ja käsityörikasta uuttavuotta Sinulle!