On niin mageeta nähdä miten ajatuksesta tulee totta. Mulla oli hyvin vahva ajatus että millaiset vaatteet haluan tehdä, ja siksi kankaidenkin ostaminen oli niin vaikeaa, kun tuntui että mikään ei ole just se oikea. Ensin ajatuksissa oli kirjailtu tafti tmv, mutta sellaista mikä sopii myös Jocsulle ei löytynyt tai maksoi liikaa. Kaavat oli pakko löytää lehdestä kun enhän mä osaa tai ainakaan uskalla. Mut saa kyllä olla ajatus hyvin mukana hommassa, kun tekee vain nimellisesti ohjetta seuraten ja välillä omia polkuja. :D Mutta hyvinhän tämä sujuu.
Kuville piti antaa hieman tekovaloa, pahoittelen. Parempia sitten kun on oikeesti valmista.
Takana vetoketju, mikä onnistui ensiyrittämällä, kauluksessa ruskeaa satiininauhaa. Vyö on vaan sutastu tuohon, jotenkin noin sen laitan, mutta ehkä pistän liepeet liuhumaan taakse, eikä mitään rusettia vaan ihan pelkistetyn simppelisti kiinni. Täytyy vielä pohtia. Mut vähäks ison tytön mekolta tää näyttää kuvassa!
Mekko näyttää just siltä miltä pitääkin tässä vaiheessa. Koko on 104 eli aikas reilu Melindalle, mutta yleensä noi Ottobren mekot on aika niukkia. Voi olla että leveydestä pitää vähän ottaa, ja todennäköisesti pituudesta myös. En uskaltanut paljoa pienentää kaavoja, koska oli tosi vaikea arvioida kuinka paljon ylimääräistä pitää olla, ei lapsen mekko kuitenkaan saa olla tiukka.
Nyt en voi mekon eteen tehdä enää mitään, olin fiksu ja ompelin sivut vain pitkillä pistoilla enkä laittanut satiinia vielä hiha-aukkoihin; täytyy sovittaa eka huomenna, hiha-aukot ainakin näyttää hirmu pieniltä.
Nyt...jotain.
Saturday, December 09, 2006
Visio toteutuu
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
4 comments:
Kaunis mekko! Meillä on jo mekkoaika mennyt ohi, mieluummin pidetään hametta tai housuja. Tytöt 7 ja 8v...
Kyl sä osaat. Mä ompelin peruskoulussa pyöräilyshortsitkin niin, että toinen lahje oli ylös ja toinen alas.
Wau! Sä kyllä osaat! Tosi upea mekko. Ja aikas samanlainen ku mitä just ostin tytsälle Lindexistä :)
Kaunis mekko. Voi jo nähdä pikku prinsessan keikistelevän juhlamekossaan. Kaavojen muuttamisen oppii vähitellen, kun uskaltaa vaan kokeilla, sopivan liikkumisväljyyden löytäminen voi joskus olla vaikeaa. Itse olen huomannut, että jos on kirkkaana mielessä, minkälaista kangasta hakee, niin varmasti pettyy, sitä ei löydy mistään. Täältä mansesta on kangaskaupat loppuneet yksi toisensa jälkeen. Sama on valmiiden vaatteiden osalta, jos lähtee etsimään vihreitä sammareita, voi tulla kotiin mustien puuvillahousujen kanssa kun vihreät sammarit ei olekaan muodissa :-)
Post a Comment