Thursday, January 11, 2007

Still breathing

Viime postauksesta onkin jo tovi vierähtänyt, elättelin jonkin aikaa ajatusta suuresta kavalkadista valmistuneita töitä, otsikolla "sairastuvalla tapahtuu", mutta eihän tää sairastaminen toimi ihan niin... Pari metriä pitsihuivia odottelee viimeisiä kerroksia, Rogue on kainaloissa, mutta ei mitään valmista. Tiistaina lenkillä totesin tarvitsevani säärystimet, ja niitä olen nyt aloittanut yhteensä kuusi kertaa eri mallineuleilla ja silmukkamäärillä, eikä mikään ollut hyvä. Samoin yhdet Jocsun sukat kantapäästä aloittaen on aloitettu ja purettu useampaan otteeseen ja tällä erää lanka on kerän muodossa. Keskittymiskyky olisi kiva lisävaruste.

Eilen kävin (taas) apteekissa tuhlaamassa, tsiisus että lääkkeisiin saa menemään rahaa!! Samalla reissulla poikkesin tarjousladossa ostamassa ylikalliita tarjouslankoja (veikat 6e ja ainot 4,5). Yllättäen veikat on eri värjäyserää, huomasin sen vasta kassalla ja fyysinen olotilani päätti että olkoot. Eri jaloissahan niitä sukkia pidetään niin so what. Koska meillä ei todellakaan ole yhtään rahaa mitä siirrellä visatilille, ostin samalla kortin vingahduksella sitten myös tyhmät novitapuikot että saan aloitettua (toivottavasti myös lopetettua) Jocsun flavia-neuleen. Niiden puikkojen ainoa hyvä puoli on hinta (2,10), mutta koska en ole niin kovin tottunut addi-neuloja vielä, niin pärjään niillä kyllä :D.

Suunnitelmia olis taas vaikka muille jakaa, mutta yritän kovasti saada pidettyä jotain järjestystä yllä. Aloitin myös uuden kirjanpidon, täytyy vielä hioa systeemiä että mikä olisi paras järjestelmä. Mun mielestä olisi aivan ihanaa jos tietäisin grammalleen mitä kaapissa on, ja jokaisen neuleen valmistuttua kaikki siihen käytetyt langat vähenisi varaston arvosta. Mutta sellaisen toteuttaminen on niin tylsää ja työlästä, että pidättäydyn helpommassa systeemissä kuitenkin. Kirjaan siis vain mitä ostettu ja paljonko maksoi, ja sitten erikseen valmistuneet työt, enkä pidä mitään kirjaa mitä varastossa on tai ei oo. Etenkin ompelutarvikkeissa kirjanpito on musta ihanaa, koska näen sitten helposti paljonko vaatteet on tullut keskimäärin maksamaan (ja voin näin ollen törsätä enemmän :D).

***
Lapsille soitin sit kotilääkärin (alkuviikosta?), kun molemmat oli ihan tööt. On se vaan niin hyvä palvelu, kävi apteekin kautta ja toi pyytämäni lääkkeet. Ja oli vielä sama lääkäri kuin neljä vuotta sitten, kun ekan kerran palvelua käytettiin. Tällä välin hän oli itsekin saanut lapsen ja otteet lapsen tutkimisessa oli huomattavasti varmemmat :D.

Nyt alkaa muksut olemaan paremmassa kunnossa ja minä huonommassa. Työelämältä mä odotan kyllä kaikista eniten sairaslomia. Ja tasan saa jari jäädä lasten kanssa kotiin kun ne sairastaa :D. On tää vaan niin kohtuutonta. Tekee mieli itkeä miehen perään että etkö voisi jäädä vielä edes hetkeksi... Nykyään hällä on sentään kiva työpaikka, että jos pakko olisi niin voisi järjestää vapaata. Jocsun ollessa vauva mä olin niin sairas etten päässyt sängystä ylös, niin armas (yhteinen) pomomme suostui antamaan yhden päivän palkatonta vapaata, ihan kiusallaan. *puistatuksia*

Jahas meneillään on taas tahtojen taisto aiheesta kumpi kahdesta samanlaisesta tyynystä on kumman. Hauskin viime päivien riidoista koski kahta kuulakärkikynää. Täysin samanlaiset kynät, ja Melinda veti hepulin että tahtoo just sen minkä Jocsu otti pöydältä. Myöhemmin selvisi, että kynästä kuului helinää jos sen terä oli ulkona, ja toisen kynän terä oli kiinni niin se oli sit heti vääränlainen....

Nyt nukkumaan.

4 comments:

Kati E said...

Voi itku, lasten sairastelu on tosi kurjaa...

Susanna said...

Hestia, tilattiin Helsingin Lääkärikeskuksen kotilääkäripalvelusta. Firmalla näköjään myös oma nimi Doctagon oy,ja sivut pitäs olla doctagon.fi muttei ainakaan nyt toimi. Luettelossa on nimellä Lääkärikeskuksen kotilääkärit tms.

Mä en muista sitä perushintaa, me maksettiin Melindasta täysi hinta ja jocsusta puolikas, sekä lääkkeistä mitä haki meille niin 20e, yhteensä 200e. Ajallisesti laskutti 1h35min että matikkapäätä jos jaksais käyttää niin tosta vois sen perusmaksun 20min laskea... satasen pintaan se menee kuitenki.

Anonymous said...

Hyvä jos lapset ovat paranemaan päin, lasten sairastelu on niin monessa suhteessa rankkaa. Itse joutuu venymään todella paljon lohduttajana ja kiukkujen kestäjänä.

Muutama viikko sitten, kun sairastin itse rintatulehduksen mietin onkohan kotilääkäreitä enää olemassakaan. Hyvä tietää, että on. Kun on todella kipeä sitä maksaa melkein mitä vaan jottei tarvitse lähteä istumaan tuntikausiksi päivystykseen.

Anonymous said...

Voimia, tää on taas näitä aikoja... Usko pois, kyllä se siitä, joskus.

Mä sain viimeksi rintatulehdukseen antibioottikuurin puhelinreseptinä soittamalla päivystykseen! Osasin kai olla riittävän ressukka ja vakuuttava, koska vastaanottovirkailija suostui pyytämään lekuria sellaista reseptiä kirjoittamaan (tiesin mitä lääkettä tarvii ja annostuksen) ja lekuri siihen suostui. Ensireaktiohan ea:ssa toki oli, että antibiootteja EI KOSKAAN määrätä pelkän puhelinsoiton perusteella...