Usvassa

Otsikko kuvaa parhaiten mun neulomisfiiliksiä, on kuin usvassa rämpis. Mukavaa, unettavaa, ei etene. Ei se mitään. Olen sitten vain suunnitellut ja pyöritellyt ihania materiaaleja käsissäni.

Naapuri kertoi eilen tehneensä unisukkia palmasta, ja mun piti heti päästä apinoimaan. Palma on niin ihanan pehmoista, ja vaikka onkin tekokuitu, niin ei hiosta. Kaikki tekokuidut ei hiosta, ja joissain on paljonkin hyviä puolia. Tsekkaa vaikka jumppavaatteittesi tai ulkoilupukusi matskut.. Enivei, naapuri tekas kaks paria illassa, mä sain illalla viis senttiä aikaan :D ja tänään sit sentään kertaistumalta loput.

Kaikesta mittaamisesta huolimatta toinen on toista senttiä lyhyempi, mut ehkei se haittaa. Mä en itseasiassa voi sietää tota keltasta lankaa, mutta sain sen mummilta synttärilahjaksi viime vuonna, ja tulipahan sille käyttötarkoitus.. Sukkia tulossa vielä toiset, laitan tarkemmat speksit sitten. (lapset toivoo kovasti että se tarkoittaa huomista)

Punainen mohairpaita on tässä tuloillaan. Toi helmataitteen kiinnineulominen on sitten työlästä! Mutta kuitenkin on takuulla helpompaa neuloa se kerralla kiinni, kuin sitten jälkikäteen ähertää neulan kanssa... Eiköhän tämä tästä ala etenemään vauhdikkaastikin, vois kuvitella.

**
Melinda halaili pylvästä tänään ja siinä sivussa jäi sitten huulenreuna kiinni pylvääseen, ja kun riuhtoi itteään siitä irti niin otti kielikin kosketusta. Tsiisus mikä huuto ja verimäärä! Varmaan ensimmäistä kertaa olin ihan sormi suussa, että mitä ihmettä nyt pitää tehdä, mistä tietää tarviiko lääkäriä vai ei. No onneksi on terveysneuvonta ja onneksi jari oli kotona. Eikä onneksi käynyt pahasti. Neiti on vaan nyt kovin itkuinen ja surullinen ja hirveesti sattuu. Varmasti sattuukin, hitsi mulla oli pikkunen rakkula suussa pari päivää ja teki mieli kirkua joka kerta ku suunsa avas. Lapset on ihmeellisiä! Nyt neiti onneksi rauhottui ja halusi kylpyyn. Toivottavasti saisi illalla jotain syödyksi.

Jocsun kanssa harjoiteltiin tänään ompelukuvien tekoa, ja selvästi aloitusaika osui ihan nappiin. Neula pysyy hyvin kädessä ja homman idea omaksuttiin nopeasti. Yksi kuva on jo melkein valmis! Voi miten oli poika onnellinen kun yhdessä sitä tehtiin, pitkälti toista tuntia.

Tänään kävi ilmi ei-niin-kiva ylläri, että jarin laiva tuleekin vasta sunnuntai-iltana takaisin. Huomaa taas että perheettömät suunnittelevat, mikäs siinä viettää kaikki vapaapäivät firman reissussa kun kotona ei kukaan odota. "mut se on vähän niinku koulutusristeily", tjaa, miksei siitä sitten saa palkkaa perkele. Äh ja pöh. Sinänsä ihan ok, koska jari ei todellakaan ole mitään ulkona käyvää sorttia. Mut silti musta on kurjaa että kaikki vapaat menee tässä.

Jaahas, täytynee laittaa konkkaronkka unten maille, jos vaikka itsekin ottais pienet iltatirsat ;).