Wednesday, March 14, 2007

Kuukaudet tulee ja menee

Nyt on jo maaliskuun puoliväli, tiesittekös sitä? Mulla meni se(kin) fakta vähän ohi, erinäisistä syistä. Helmikuun(kin) aikaansaadut työt mahtuu yhdelle arkille. Toki voidaan sanoa että tein myös yhden villapaidan, sillä ei siitä maaliskuun puolelle paljoa jäänyt. Taas olen dissaamassa itseäni etten tee tarpeeksi/niin paljon kuin haluaisin, mutta onhan tässä näitä.




Kevät ja sen myötä kevätstressi uhkaa saapua. Vaikka miten yrittää ottaa lunkisti, takaraivossa tykyttää kaikki ostamattomat ostokset. Miten paljon kaikkea taas tarvitaankaan! Eikä rahaa ole yhtään. Mua on ruvennut harmittamaan että keksin koko ajatuksen kouluun menosta. Ei meillä kertakaikkiaan ole siihen varaa. No nyt siellä kuoro sanoo että monet muutkin on selvinnyt ja tiukkaahan se on, muttakun meille ei jää tälläkään hetkellä normien mukaista rahasummaa ruokaan ym. Ja tulot vaan pienenis, ja menot kasvais. Pelkästään mun bussilippu tuo satasen lisämenon, ja siihen päälle moninkertainen määrä vaatteita tarhaa varten. Ja itsekin kai tarttis jotain muuta ku rikkinäisiä vaatteita jos meinaa ihan koulussa käydä. *ttu.*ttu.*ttu. Oon niin kyllästynyt tähän!!!!! Kyllästynyt ihmisiin jotka puhuu yhtä ja tarkoittaa toista, kyllästynyt ystäviin jotka hyvinä hetkinä sanovat olevansa olkapäänä jos tarvitaan, mutteivät sitten tosihetkellä olekaan. Kyllästynyt siihen että pitää joka vitun euroa miettiä. Kyllästynyt siihen että olen niin tyhmä että tuhlaan harrastukseeni rahaa ja sitten leikkaankin kankaan väärin tai neulon liian pienen paidan. Kyllästynyt kaikkeen!

Jotta en heitä koko aikasyöppölootaa ikkunasta ulos, lähden lasten kanssa metsäretkelle. Ja ettei nyt tarvitse kenenkään siellä luulla että täällä on totaalisesti vajottu melankoliaan, niin kerrottakoon että olemme tehneet helmitöitä, istuttaneet rairuohoa, leikkineet satujumppaa, katsoneet urakalla Puuha Peteä, järjestelleet lastenhuonetta ynnä muuta sellaista tavallista kivaa.

Kolmen kärki:
- aurinko paistaa
- huomenna saadaan synttärikakkua
- tänään tulee Greyn anatomia ja Jari toi eilen paholainen pukeutuu Pradaan

10 comments:

Anonymous said...

Kuulostaa meillä samalta. Mies päätti vuodenvaihteessa alkaa opiskelemaan. Tulot tippu roimasti. Meillä ei vielä lapsia ole, mutta rahat on tiukalla. Olen nytkin itse opiskelija ja ehkä syksyllä tää opiskelu vaihtuu toiseen alaan ja kituutus jatkuu sitten vielä 1,5vuotta. Niin raha on pasku juttu jota tarttee kaikkeen.
Koeta kestää ja löytää asioista aina jotakin positiivista kuitenkin vaikka olis kuinka paskaa.
Kyllä täällä mukana eletään.

Satu said...

Otan osaa sisko-kulta, ja voin todeta että täällä v*tuttaa myös raha-asiat armottomasti :). Tuntuu, että kaikkeen tarvitsee ihan järkyttäviä määriä rahaa eikä sitä vaan ikinä tunnu riittävän. Opiskelijan elämä on laiha kakku, mutta on se myös antoisaa ihan uudella tavalla. Saa hioa taitojaan, haastaa itseään ja oppia uutta. Mutta aina se ei kyllä ole ruusuilla tanssimista.

Pusuja ja jaksamista!!!

laurar said...

Oothan sä vielä täällä, mun oli jo ikävä. Tsemppiäpä mä taas vaan toivottelen...! Ei varmaan yhtään lohduta, mut terkkuja täältä matalapalkka-alalta, jossa saa kans miettiä jokaisen leipäpakettia isomman hankinnan toosi tarkkaan vaikkei huollettavia olekaan.

Anonymous said...

Raha-asioiden kanssa kärvistely on väsyttävää. Nimimerkki "Liian pitkään sitä myös itse harrastaneena". Onneksi tällä hetkellä kaikki ok.

Mutta hyvin olet helmikuun aikana saanut käsitöitä valmiiksi *nostaa hattua*. Ihania puuhasteluja myös ;)

Tsemppiä!

Susanna said...

Laura, melkein se on niin, että rahapula tuntuu herkemmin jos ei ole lapsia. Lasten kanssa voi kuitenkin tehdä paljon kaikkea ihan ilmaistakin, niin vapaapäivät kotona ei tunnu kärvistelyltä. Mut en mä vaan silti tajua miten sinkkuna sain palkkani törsättyä viimeseen penniin, kun nyt on kuiteski moninkertaisesti pienemmät tulot :D

Kengu, niin on väsyttävää. Vaikka tietää että hommat kyllä hoituu, niin silti menee kamalasti energiaa asioiden järjestämiseen.

Ei auta ku hengittää syvään ja antaa virran viedä. Mä nostan kohta kädet pystyyn, jättäydyn työttömäksi ja marssin sossuun. Edessä valoisa tulevaisuus ;)

Anonymous said...

Kuulostaa hyvinkin tutuilta tuntemuksilta! Ääneen ei vaan juuri viitsi sanoa, että rahapula vi****aa, heti on joku neuvomassa, että iloitse terveistä lapsista tai vaikka kevään tulosta tms. Kun ei se auta yhtään siihen harmitukseen, ettei voi hankkia aina edes välttämättömintä, saati sitten joskus hieman tuhlata..
Minäkin kituutan hoitovapaalla, joskus ostan lankoja (vaikka olisi varastoakin moneksi vuodeksi) ja kärsin suunnattoman huonoa omaatuntoa.
Tsemppiä sinne!

Anonymous said...

Unohdin onnitella!
Jollakin on sielläpäin synttärit, kun kerran on kakkua tarjolla :)
Siis hyvää synttäriä!

Anonymous said...

G.B Shaw sanoi sen hyvin: "Rahaa pitäisi olla sen verran, ettei siitä tarvitsisi koko ajan puhua". Itsellä lapset on isompia, opiskelut on kaukana takana eikä rahasta tarvi puhua ihan joka maitopurkin kohdalla, mutta muistan sen kyllä hyvin..Voit kuitenkin taputtaa itseäsi selkään, minusta pärjäät hienosti lasten kanssa ja teet mainioita vaatteita ommellen ja neuloen! Upeita taitoja!

Anonymous said...

hei,

Jos koulu kiristää kukkaroa kovasti,
olisiko sinulla mahdollisuus palata takaisin työelämään?
Keräät vaikka rahaa siinä työelämässä sivuun ja kun aika
on otollinen,palaat takaisin koulun penkille.
Ihan ei varmaan kannata sossun elätiksi ryhtyä(vaikka
se taloudellisesti toisikin tietyn varmuuden)henkistä
luovuttamista seuraava romahdus ja morkkis-pahaolo on taattu.
Ja toisaalta- jos teille ei jää mitään käteen niin eikö
sossu auta opiskelijaakin? Siis tarhamaksut on pienet (jos lapsia tarvitsee laittaa hoitoon)
aikuisopintotukea saa jne.Ja kun miehesi on pienituloinen (työtön?)
niin saatte varmaan myös asumistukea yms.
Tsemppiä ja positiivisuutta!
t.Mimmi

Susanna said...

Mimmi, olisihan se mahdollista palata töihin, mutta a) en halua tehdä oman alani työtä ja b) lasten hoitopaikan kannalta se ei edes ole mahdollista (periaatteessa).

En mä kyllä edes osaisi olla tekemättä mitään, kuhan uhoan :D. Sossu kyllä auttaa opiskelijaakin, mutta sitten olisi pakko ottaa opintolainaa. Ja kun edellisetkin lainat on vielä maksamatta, en todellakaan sitä lisää ota.

Ehkä me jotkut keinot keksitään, onhan tässä vaihtoehtoja. Kun nyt sais edes tietää pääseekö kouluun!