Saturday, March 31, 2007

Pääsiäispaskartelua

Huomenna ne sit tulee. Ne virpojat. Big Brotherin myötä toi sana sai jotenkin negatiivisen sävyn, tuntuu hassulta sanoa et "meidän lapset menee virpomaan" ym. :D *tiuukkiksella menee taas lujaa*
Koska mua on jo vuosia suunnattomasti nyppinyt se, että virpojat tahtoo rahaa tai kymmenen suklaamunaa, päätin askartaa semi-epäkaupallisen palkkion. Idea sai alkunsa lasten prinsessa kynistä -en halunnut maksaa höyhenellä varustetusta kynästä sikana, joten tein itse. Näistä tuli nyt sit pääsiäissävytteiset. Ainakin omat muksut tykkää näistä, eiköhän nuo kelpaa muillekin. Tiimarissa kynät maksoi 0,40e/6kpl ja höyheniä on kaapit täynnänsä. Eli melkein ilmaista!

Mietin myös, mitä teen jos taas tulee lapsia joilla on vitsassa pala teippiä ja yksi höyhen. Jos niille pitäs yksityisen askarteluhetken pihalla, ja kävis myöhemmin sanomassa äideille, että mä nyt askartelin lastenne kanssa kun teitä ei ilmeisesti kiinnosta? ;) no tämä on taas tätä paasausosastoa, toisesta korvasta sisään ja niin edelleen...

Tänään kävimme Helsingissä (milloin mä olen alkanut puhua näin?), käytiin siis stadis (lol) katsomassa akvaarioita ja etenkin kaloja. Lapset oli ihan omppuina, ja kauppias oli innoissaan meidän säästösysteemistä. Antoi lapsille dvd:n akvaarion perustamisesta ja hoidosta, että pysyy into yllä ;). Se dvd oli kyllä ihana, tai siis kaikki ne suloiset kalaset mitä siellä akvassa polski. *sekoaa*. Jarille ehdotin, että eikö nyt samaan syssyyn voitais opettaa lapsille, että on olemassa tällainen luottokortti, että jos ei säästäminen just nyt nappaa niin vingutus vaan niin tavara on sun. Kauppiaan mielestä tämä oli ymmärrettävästi hauska ehdotus mutta rakas mieheni oli vähän toista mieltä. Ilonpilaaja.

Tässä blogissa ei olekaan hetkeen neulottu. Varsinkaan valmiiksi asti mitään. Mut ehkä sit taas joskus. Nyt täytyykin mennä nukuttamaan kaksi erittäin väsynyttä reissaajaa.

7 comments:

Räpeltäjä said...

siis voi hyvänen aika mä unohdin koko homman. ja huomenna pitäis lähtee tytön kaa parit tutut virpomaan. Eikä oo oksan oksaa, ei mitään. Mut kiitos tuhannesti ku muistutit! Nyt osaan heti aamusta alkaa ihmettelee mistä oksia, mitkä vaatteet, mistä suklaata jne. Olis jääny yhden pikkutytön kauan odotetut virpomiset tekemättä jos en olis sun blogia lukenu.

Kiitos vielä!

Ja kynistä vielä: Hienoi! Onpa kiva idea :)

Carita said...

Porukoiden luona käynyt tuttu lapsi ois tarvinnut sun 'askartelukoulutusta': pajunoksaan oli kieputettu lahjanarua koristeeksi ja sitäkin tosi niukasti...

Susanna said...

Carita, eiks oo surullista! ja niin suuri vaiva kun siitä oksien askartelustakin olis...

Vape said...

Toinen vinkkeli. Olen leikkikoulusta lähtien inhonnut askartelua, kun en millään saanut aikaiseksi yhtään sinnepäinkään, kun tädit näyttivät. Poikani ovat perineet kätevyyden ja innostuksen askarteluun sekä äidiltään että isältään. Sen yhden pakettinarun saaminen solmuun oksan ympärille, niin että siinä on vielä joku pajunkissa jäljellä oli ison työn tulos. Voi kun voisinkin lähettää poikani sinun askarteluoppiisi.

Susanna said...

Vape, sittenhän pitää vaan yrittää yhdessä tehdä ja keksiä helpompia tapoja. Tyyliin lapsi pitää höyhentä ja äiti laittaa teipin.

Mä nyt tarkoitin kokonaisuutta, että on surullista ettei yhtään panosteta, jos lapsella ei ole esim naamiaisissa vaatteita niin ei se ole lapsen syy vaan vanhempien. Jos ovelle tulee virpoja jolla on yks naru vitsassa ja tavalliset vaatteet päällä, niin ei ole kyse lapsen taitamattomuudesta askarrella vaan vanhemman välinpitämättömyydestä olla vanhempi.

Anne-Mari said...

Kiitos vinkistä! Se oli tosi hyvä. Nyt on ainakin yksi koulustressi vähemmän. Pitääpä koittaa toteutusta. Kiitos kiitos! :)

Anonymous said...

Ei se askartelu tms touhu lasten kanssa aina viitsimisestä ole kiinni. Meillä on usein niitä tilanteita kun täällä maalla asutaan ja olen useimpina päivinä klo 9-17 töissä ja viikonloput vielä päälle, ettei vaan pysty/ehdi/jaksa hankkimaan/tekemään/askartelemaan virpomisvitsoja/naamiaisasuja ja mitä kulloinkin tarvitaan esim koulussa/kavereiden kanssa. Lisäksi myös on niin, että oma mielikuvitus lisättynä niillä tarvikkeilla mitä kotoa löytyy ei aina riitä että pystyisin loihtimaan tiesmitä ja tiesmihen tarkoitukseen, ja työssäkäyvänä yh:na ei ehdi/pysty kaikkeen vaikka kuinka tahtoisi panostaa. Asiat ei aina ole sitä miltä ne näyttää :)

Ja jotta juttu ei menisi oman saamattomuuden puolusteluksi, musta on kiva lukea sun blogia, sulla on elämänmakuisia tarinoita arjesta lapsien kanssa, vastoinkäymisistä ja onnistumisista. Käsityösi on ihania, samoin otat hienoja otoksia niistä.
Hyvää pääsiäistä teidän perheelle!