Pupuhattu

Kaappien siivoaminen on sitten järkevää ja tehokasta (joskus). Tosin mä en ollut kyllä tänään kovin ahkera noin muuten, kämppä oli ku pommin jäljiltä ku Jari tuli töistä... Mut kerrankos sitä. Enivei, kaapista löytyi tosi kiva puuvillapipo minkä tein Jocsulle viime kesänä. Siinä oli vain yksi huono puoli; kaikki kaksi langanpäätä oli päättelemättä, joten pipo jäi odottamaan päivää parempaa, joka siis koitti nyt. Jocsu näki joku aika sitten Jatan pupupipon, ja siitä lähtien on pitänyt pupu saada, mutta koska äiti on laiska niin.... vähä kesti toimitus.

Poika oli mahdottoman vallattomalla kuvaustuulella. Pikku mies poseeraa mielellään muttei käsitä sitä, että kameran edessä jos nauraa kotkottaa niin että koko mies heiluu, ei tule kunnon kuvaa. Hassua, kun pyydän poikaa hymyilemään, niin sen on ihan pakko hihittää hirveä tekonaurun rähätys samalla :D

Pipon lanka on Novitan Ibizaa Nitorilla värjättynä. Pupu samosta. Pupu näyttää jotenkin kauheen suurelta suhteessa pipoon, mutta se kyllä johtuu ihan kuvakulmasta tai jotain, aika pieni pupu siitä tuli. Just huomasin että pipohan on harmaa ja pupu valkoinen - ei tää Project spectrum olekaan niin haastavaa :D.

Prinsessa tuli aamulla mun luo, otti hänelle omaisella tyylillään poskista kiinni ja nenä kiinni nenässä sanoi: kuule äiti, tänään onkin sitten namupäivä! Hyvin on mennyt kalenterin opetteleminen perille ;). Nyt syömään niitä namuja ja sitten sokerihumalaiset sankarit sänkyyn (voi olla että minä olen yksi heistä..).