Saturday, April 28, 2007

Historian pisin bloggaustauko

Oon mä joskus kai aiemminkin taukoillut, silloin kun blogi vielä haki muotoaan, tai pakollisista syistä kuten netti poikki tms. Mutta kyllästymistaukoa täällä ei ennen ole nähty, ja vaikka tässä on mennyt vain viikko, niin jo pidempään on kaikki tökkinyt. Joko lanka on väärää tai ohje. Tai langan väri, tai puikkokoko. Huvitusta olis mut mikään ei vaan nappaa. Rogue on melkein hupussa, muutama rivi toisen puolen kaulapalmikosta uupuu. Uusia töitä olen aloittanut lähes joka päivä, tehnyt jonkin matkaa ja purkanut, milloin mistäkin syystä.

Jari oli sitä mieltä, että huvitus on kadonnut koska en ole aikoihin ostanut mitään kivaa lankaa. Näinköhän? Hiplailin bambulankoja ja Tennesseetä kauppareissulla, mutta olisi pitänyt ostaa sekä ruskeaa että vihreää että saisin Jocsulle pipon, niin eipä juuri kiinnosta maksaa 7e pelkistä pipon langoista kun vitosella saa kaupasta hienoja pipoja. Tai vartissa ompelee minimikustannuksilla.

Jocsulla oli kerhossa vappubileet naamiaisten merkeissä. Pitkään palloiltiin ritari-prinssi -akselilla, mutta lopullinen valinta oli sit kuitenkin (thank god) kissa. Asuun olisi voinut ehkä panostaa enemmänkin, muthei, parin tunnin naamiaiset ja lapsiahan nuo ovat. Ainakin poika itse oli oikein tyytyväinen.
Tein hännän fleecestä ja vanusta ja ompelin sitä vähän mutkalle eri kohdista. Näytti hauskalta kun Jocsu konttaili pitkin lattioita. Upotin hännän housujen takasaumaan. Housut ja paita löytyi normivaatteista, Jocsu olis tahtonut myös mustan paidan (koska meidän kissat on kokonaan mustia..) mutta sellaista ei ollut siihen hätään, enkä halunnut tehdä.

Korvat kans fleecestä, ompelin ne kiinni fleecestä tehtyyn "pantaan" jonka päihin tuli nyörinpätkät. Kiristetään tietty nyörinkiristimellä :D, idea toimi tosi kivasti eikä takuulla paina ja kiristä niinkuin kaupan kumilankanaamarit.


Härkää sarvista, otin kaapista kerän sukkalankaa, sille puikot, ja hyllystä kaikki neulekirjat. Aamupäivä hiekkiksellä ja olin löytänyt langalle mallin. Täytyy jatkossakin käyttää tätä metodia, muuten päädyn aina siihen, että pitää ostaa lisää lankaa.

Tulossa Petticoat socks Weekend Knittingistä. Tarkkamuistiset muistavat että olen aloittanut näitä joskus aiemminkin ja itseasiassa samalla langalla (tällä nimenomaisella kerälläkin vielä). Sille aloitukselle vaan tapahtui joku innostuksen lopahdus ja sitten niitä puikkoja jo tarvittiinkin muuhun... Joten Petticoat 2.0 puikoilla vasta nyt..

***
Puin Melindalle mummin tuoman ulkopuvun. Tytär peilaili itseään ja selitti:

M: vähäks oon ylpeä tästä.
Äiti: ??? ai mistä??
M: no näistä. Pikkumummi toi nää mulle autolla. Oon vähä ylpeä siitä.

:D
***
Mulla on ollut niin raivostuttavan tylsä päivä etten edes viitsi mennä yksityiskohtiin. Lähden kippaamaan lapset sänkyyn ja pakenen pahaa maailmaa Stars Hollow´hun eli siis Gilmoren tytsyt kutsuu. Ai niin ja mun pitäs kirjoittaa työhakemus voi tsiisus! En edes muistanut miten hankalaa se onkaan. Johtunee ehkä myös siitä, etten aiemmin kokenut sitä hankalaksi kun tuli niitä tehtyä useampia. Mutta siitä on tovi... Nyt sain aikaan yhdn rivin, "Hei," ja se kuulostaa typerältä. Pitäs ehkä avata punkkupullo niin sujuis paremmin.. mutta kun olen yksin lasten kanssa niin ei voi, eikä kyllä ole punkkuakaan for that matter. Huuh. Öitä.

8 comments:

Koukuttaja said...

Oi, terveisiä Loreleille ja Rorylle, mulla on heitä jo ikävä! Minkäs teet, kun ei raaski ostaa kausia :/ Siinä on kyllä sarja, jota jaksaisin katsoa vaikka maailman tappiin taukoamatta, mä niin rakastan sitä, että Loreleilla on sana hallussa! Voi kun itsekin olis niin sanavalmis ja kaunis ja fiksu ja menestyvä ja reipas ja kaikkee. Onneksi se on vain hahmo tv-sarjassa :D

Susanna said...

Koukuttaja, sanopa muuta. Siinä on kyllä sarja, joka oikealla tavalla vie pois tästä arjen harmaudesta, ja on kuitenkin samanaikaisesti tarpeeksi todellinen ettei tunnu niinkuin katselisi tv-sarjaa. Olen nyt katsonut kolme kautta tässä noin parin kuukauden aikana, ja on uskomatonta miten sitä uppoutuu johonkin sarjaan, kun sitä katsoo joka päivä. Tuntuu niinkuin ne hahmot olisi oikeasti tuttuja ;D. Mä oon säälittävä, ai nou..

Ninalandia said...

Mulla on vissiin joku järkyttävän suuri aukko sivistyksessä, mut mä en ole kattonu ko. sarjaa YHTÄÄN! Nimi sentään kuulostaa tutulta, mutten yhtään tiedä mistä on kyse... *noloa(ko?)*

Mut tuo tylsistyminen on tuttua täälläkin... Lankaa on vaikka mitä, mutta mikään idea/ohje ei pompsahda tajuntaan riittävästi.

Susanna said...

Ninalandia, mullekin tämä on ihan uusi hurahdus, jotain satunnaisia jaksoja olen joskus vuosia sitten nähnyt. Sarjassa seurataan yh-äidin ja teini-ikäisen tyttären elämää pienessä kaupungissa. Varsin loistavaa viihdettä.

aura said...

Lorelai ja Rory tekevät todella pahasti hallaa mun gradulle. Tulee katottua ihan liian usein, kun pitäisi kirjoittaa.

Hempukka said...

Hei tervetuloa takaisin. Olen välillä käynyt kurkkimassa josko olisit sittenkin päivittänyt eikä se vain näkyisi mulla suosikeissa. Joskus aiemmin kävi noin, muuten en olisi osannut epäillä.
Niin ja kiitos kissa-asun vinkeistä. Meidän kerhossa on vappunaamiaiset maanantaina ja asut on tietenkin vielä tekemättä...

Minä en muuten myöskään ole katsonut ikinä Gilmoren tyttöjä. Oliskohan joku lasten ohjelma tullut aina samaan aikaan?

Petra said...

Kivan näköinen kissapuku, niinhän se on että pienellä rekvisiitalla ja lapsen mielikuvituksella saadaan aikaan paras naamiasasu...

Itsellä oli joskus lapsena peikkopuku: säkkikangasta (pisteli hiivatisti - poolopaita alle) "pussiksi" ommeltuna, aukot päälle ja käsille, auki helmasta + erivärisiä kangastilkkuja sikinsokin kiinniommeltuna + punottu nyörihäntä = loistava peikkopuku. Oli varmaan suht. nopea ommella...

Pikkusiskolla oli joskus leppispuku: musta tai tummansininen collegehaalari (tai housut ja paita) ja punainen "kilpi" napeilla kiinni okapäihin. Oli hauska...

Pikkuveli puettiin kerran, ekoihin naamiasiinsa ihan vimpan päälle merirosvoksi: oli huivi päässä, lappu silmällä yms. Kotona oli huipputyytyväinen, itku oli sitten tullut kun oli nähnyt prinsessoiksi pynttääntyneet tytöt ja muiden lasten puvut, jotka oli muka paljo hianompia... :(

Niin, et kyllä kysellyt naamiasvinkkejä, noi vaan tuli mieleen... ;)
Ja toi innostuspaussi on ihan tuttua - mä en ees ota paineita jos en blogia päivitä, teen mitä haluan ja jaksan.
Joskus ne omat langat siellä laatikossa on niin tylsiä, vaikka niistä sais vaikka mitä, mikähän siinäkin on??? Nytkin puikoilla on juuri hankittu lanka, vanhat ei huutele mitään...

Niin, lycka till työhakemuksen tekoon, itsellä oli sama ongelma kun piti kirjoittaa hakemus kun paikkoja vakinaistettiin: eli perustella miksi juuri minä ansaitsisin tehdä työtäni pari sataa euroa paremmalla palkalla ja vakituisella sopimuksella... :O ..tuttaa kun ei se oma työpanos puhu puolestaan...

Hui, anteeksi pitkä kommentti, mukavaa vappua teille vaan! :)

Susanna said...

Petra, kyllä naamiaisvinkit aina kelpaa! Taitaa olla aika usein lasten kanssa näitä kuitenkin...

En mäkään oikeastaan stressaa tms jos en päivitä, se vaan tuntuu oudolta,kun on niin tottunut. Tuntuu ettei ole sitäkään vähää ihmiskontakteja :D

Työhakemuksesta tuli oikein hyvä luulisin, aloitin kirjoittamaan niistä asioista mitä mielessä oli ja lisäsin vasta lopuksi aloituksen kirjeelle, se kun tuntui vaikealta :D.