Tuesday, May 22, 2007

Kalat kassissa ja palmikkoa puikoilla

Eilen päiväuniaikaan Jocsu kertoi, että minun pitäisi tehdä hänelle kassi, sellainen minne voi laittaa aarteita ja mitä voi kantaa mukana. Onnellisuus ja yllättyneisyys paistoi pojan naamalta kun kaivoin pinon kankaita ja sanoin että tehdään sitten heti se kassi. Yhdessä valittiin Nemo-kangas, ja sitten Joachim pelasi Puuha Pete -peliä ja äiti ompeli ja tytär tuhisi unissaan.


Kassista tuli tosi kiva! Tein nauhan vinonauhankääntäjällä niin ei tarvinnu miettiä tuppilon kääntämistä ja oli nopeampaakin näin. Tarttisin itsellenikin tällaisen!

Eilen, ensimmäisen kerran pitkään aikaan koin sellaista suurta luomis-suunnittelemis-neulomisvimmaa. Sitä, mikä saa kuumeisesti penkomaan lehtiä ja ohjeita, etsimään puikkoja ja testimään lankoja. Yllätys ei ole että mitään sopivaa mallia ei tietenkään tilauksesta löytynyt, mutta ideoita senkin edestä. Mielessä on Jocsulle liivi kerhon kevätjuhlaan. Mallineule löytyi jostain IK:n tai Voguen topista, muuta suunnitelmaa ei sit vielä olekaan! Mallitilkku syntyi illalla:

Lanka on Sirdar Snuglya ihanan syvän ruskeana (joo joo tästä piti tulla se palmikkotakki..), puikot 3½. Tästä on hyvä lähteä eteenpäin.

**
Melinda saa edelleen joka ikinen ilta ja yö megaraivareita jos/kun ei pääse meidän sänkyyn. Menee klo 8 nukkumaan ja hyvällä tuurilla alkaa kirkumaan vasta klo 11, mutta joskus aikaisemminkin. Ja kirkuu ja potkii ja hakkaa eikä mikään auta, on aivan hysteerinen. On niin masentavaa edes mennä nukkumaan, kun tietää että heti kun saa silmät kiinni show alkaa taas. Oon niin väsynyt että voisin nukkua seisaallani. Unikouluintoilijat sanovat, että anna sen huutaa vaan kyllä se sinne sammuu. Mutta kun ei sammu. Tulee ylätasanteelle oven taa kirkumaan hysteerisenä, ja on niin eksyksissä ettei edes löydä takas sänkyynsä. Ja sängyssään pysyy tasan sen hetken mikä menee sieltä pois nousemiseen.

Sitten kun tunnin rauhoittelee ja ottaa vastaan potkuja, tulee ihana rauha ja koko perhe ja naapurit pääsee takaisin nukkumaan. Kömmin sänkyyn, sammun, ja herään tunnin päästä siihen, että tytär on hipihiljaa hiipinyt ja kiivennyt viereen. Ja sitten joko aloitetaan koko show alusta, tai äiti ja isi asettuvat sängyn laidoille mahdollisimman kapeasti ja tytär ottaa leveän X-asennon keskellä. Perhepetiaktivistit sanovat, että anna nukkua siinä välissä jos kerran nukkuu niin hyvin. Mutta kun sitten kukaan muu ei saa nukuttua, kun Melinda potkii koko ajan.

Neiti on kohta 3v. Jouluna oltiin jo tilanteessa, että oli nukkunut elämänsä aikana 7 kokonaista yötä omassa sängyssään. Sitten tuli iso kuume ja nukuttiin kuka mitenkin, ja paluuta omaan sänkyyn ei ole vieläkään tullut. Mä tulen hulluksi. Eilen maattiin sängyssä Jarin kanssa itku kurkussa, kuunneltiin kun tyttö raivosi ja katsottiin kamerasta suloisia hymykuvia; osaa se olla ihanakin. En mä ymmärrä mitä pitäs tehdä. Se on jo suoraan herätessään raivoissaan, koska tietää ettei pääse meidän sänkyyn. Eikä takuulla auta asiaa, että joka yö se aina kömpii salaa viereen, ja mä olen niin väsynyt etten jaksa edes reagoida. Miten jaksaisinkaan, kun en ole vuosikausiin nukkunut kunnolla kuin satunnaisesti.
**
Jaahas, menen nuokkumaan sohvalle :D.

19 comments:

AnneM said...

meilläkin on tilanne taas mennyt siihen että sinna nukkuu vieressä joka hemmetin yö. Täytyis hakea sille "isojen tyttöjen" sänky, jospa se vaikka sitten nukkuis siellä? jaa-a. Mä olen näköjään taas mennyt sieltä aidan matalammasta päästä, ja ehkä just sen takia yöt on niin huonoja... no nyt olen asettanut taas rajaksi sen kesälomani, sitten täytyy saada noi yöjutut pois. Rasittavaa kun on aamulla ihan unenpöpperossä (jep, ja suurimman osan päivääkin...). NO ehkä se tästä joskus, kunnes taas alkaa uudestaan :)

Ja söpö kassi!!

Susanna said...

Anne, ainakin meillä oli pakko mennä sieltä matalimmasta kohdasta, kun ei kerta kaikkiaan jaksanut herätä ja nousta jatkuvasti. Ja hyvähän se vauvan kanssa oli nukkua, ihana pieni tuhisija. Argh. Kai tää joskus helpottaa, ja ihanaa et pääsee töihin niin ei tarvi kattella noita koko päivää. kuulostaa pahalta sanoa noin, mut oikeesti alkaa tuntua vuorokausi pitkältä..

maijamirjami said...

Voih, meillä kans Vintiö hipsii oikeastaan joka yö meidän väliin. Koko ajan puhutaan miehen kanssa, että pitäis, pitäis saada se olemaan koko yöt omassa sängyssään, mutta kuka ny jaksaa rehata periaatetaisteluissa klo neljältä yöllä? Eipä meistä kumpikaan. Jos se ennen armeijaikää olis vaikka oppinu kuivaks ja omaan sänkyyn... :)

Kati E said...

Mä en osaa sanoa mikä on oikea ratkaisu tuohon. Mutta se mihin päädyttekään niin sitä linjaa pitää noudattaa. Siis jos pääsee viereen ni sit pääsee ja jos ei pääse ni sit ei pääse. Oletko sä kysynyt ihan aidolta unikouluttajalta apua? Se ehkä kannattais jos et vielä sitä ole tehnyt.

Ja joo, tarkoitus EI ole viisastella tms. Mä vaan koen, että johdonmukaisuus ja toisto on ne kulmakivet millä mennään ni on helpompi kaikille. Ja ehjät kunnolliset yöunet on pirun tärkeät kaikille! Ei vaan lapselle!

Meillä Veetin kyllä vielä joskus hiippaa viereen aamusta. Mutta se on klo 5 tai 6, ja jos herätys on 6.30 ni ei tuo haittaa.

muoriska said...

Se on raakaa työtä uuteen totuttaminen. Et kait sinäkään saavutetuista eduista kovin helpolla luovu.

Meillä lapset on aina nukkuneet omissa sängyissään, ja jos on ollut niin kipeitä että vieressä on pitänyt olla, on levitetty sohvalle peti, eli vanhempien sänky on.. vanhempien.

Määrätietoinen toiminta on ainoa joka tepsii. Protestiakin kestää oman aikansa. Voimia .

Upea kassi :)

Mari said...

Auh, kamalaa! Meidän Susanna-Neiti 9v vinkuu edelleen ainaski kerran viikossa kyyneleet silmissä kun ei pääse meidän sänkyyn tai edes makkarin lattialle... mutta joo, ei se enää vuosiin ole karjunut öisin :) Jotkut lapset vaan rääkkää vanhempiaan :(

Jossakin blogissa (en millään muista kenen) näin ratkaisun jossa lapsen sänky sullottiin vanhempien sängyn ja seinän väliin; siinä oli joku matala laitakin, niin kuin lasten sängyissä usein on, niin että se ei kierinyt siitä vanhempien puolelle, mutta oli kuitenkin lähellä. Ahdas huone mutta rauha maassa...

Palkitseminen? Yö omassa sängyssä = kultatähti tauluun, ja kun niitä on 30, pääsee Särkänniemeen.

Jos helppo ratkaisu olisi, olisitte varmaan sen löytäneet jo. *voimahali* Kyllä se joskus helpottaa!

Susanna said...

Juu, määrätietoisia tässä on oltu vaiks kuin kauan jo, kohta vuosi siitä kun siirrettiin omaan sänkyyn. Tietysti se että neiti hiippailee yöllä viereen enkä vie takas, rikkoo linjan. Mutta kun on jo seittemän kertaa vienyt ja kuunnellut neljä tuntia huutoa, niin ei enää jaksa. Ei kai auta ku odotella. Mä luulen että nyt tämä liittyy myös johonkin painajaisten näkemiseen, kun on just siinä yökauhu-iässä.

Memmu said...

Olisiko mahdollista kokeilla sellaista, että tyttö nukkuisi samassa huoneessa, mutta omassa sängyssä? En tiedä, riittäisikö se tytölle, kun toisilla lapsilla on niin kova tahto ja selvä tieto siitä, mitä haluavat, mutta en osaa muutakaan "neuvoa". Kuulostaa todella rasittavalta tilanteelta. Koska nykyinen linja ei ole tuonut parannusta, kokeilisin jotain aivan uutta. Jos suurin ongelma on se, että vanhemmat eivät saa nukuttua tilanpuutteen takia (tai tytön protesteilta jos jätetään omaan sänkyyn), ehkä toinen vanhempi voisi nukkua vähän aikaa eri sängyssä? Kaikilla olisi tilaa, kaikki saisivat unta ja tilanne laukeaisi ja olisi ehkä helpompi sitten siirtää tyttö omaan sänkyyn?

thiire said...

Meillä auttoi In kanssa tuo Memmun ehdotus, eli lapsen sänky sivuvaunuksi. Pidettiin sitä siinä muutama kuukausi ja sit omaan sänkyyn omaan huoneeseen. Siellä on pysynyt!

Kanerva said...

Minä kanssa puhun sivuvaunun puolesta. Meillä vauvalla ei ole omaa sänkyä ollenkaan, hän nukku meidän välissä. Välillä ahdistaa, mutta sitten muistan taas, että aika lyhyt tuo vieressä nukkumisaika kuitenkin on. Mutta kaikilla se ei toimi, toivottavasti teidän yöt rauhottuisi.

Susanna said...

Viime kesään asti ollaankin nukuttu kaikki samassa huoneessa ja tyttö meidän sängyn vieressä, mutta ei sekään riittänyt hänelle vaan halusi aina viereen. Enää ei lapsia samaan huoneeseen oteta, kun on pois vaihdettu. Täytyy yrittää setviä mikä heräämisen syy on, mä luulen että se kuitenkin liittyy johonkin uneen tms. Välillä nukkuu paremmin jos ei ole yövaloa ja välillä toisinpäin. Ota tosta selkoa.

En usko että olisi mikään ratkaisu, että toinen vanhempi siirtyisi eri huoneeseen, se sopisi melindalle vallan hyvin ja hän vaan nauttisi että on tilaa olla kainalossa....

catarina said...

Meillä on parhaaksi keinoksi koettu systeemi on pieni patja vanhempien makkarin lattialle. Vedetään se sängyn alta esiin kun tarve tulee. Siis ei mitään luxus petausta, patja ja peitto vaan. Ei yöleluja ei mitään mielenkiintoisia rutiineita mukaan. Vähitellen patja muutettiin ohueksi retkipatjaksi ja makuupussiksi, ja lopulta kukin lapsi vuorollaan totesi oman sängyn paremmaksi.

Anonymous said...

Jaksuja! Meillä perhepeti on ollut hyvä ratkaisu. Siitä pois siirtyminenkin onnistui hyvin. Edelleen kuusivuotias kömpii melkein joka yö meidän väliin, mutta useinmiten en edes herää siihen kun hän tulee.

Anonymous said...

Oletko kysynyt neuvolasta apua? Meillä ohjattiin sairaalaan unikouluun ja yksi yö riitti. Kyseessä oli silloin puolivuotias. Hankalia juttuja nuo kyllä ovat, mutta olen kanssasi samaa mieltä, ettei vanhempien kannata luopua omasta sängystäänkään.

-hanka

uhoava gnu said...

Voi kun ihana äiti, kun ompelee tuollaisen mageen laukun jutuille ja asioille :)

Anonymous said...

Jaksamista...se on kyllä tosi kurjaa kun ei saa nukkua.Oisko tuttavapiirissä ketään mihin lapset vois mennä yökylään tai voisko joku katsoa niitä yhden yön että saisitte nukkua? Meillä on vaihtelevalla menestyksellä ollut patjaa kamarin lattialla, jossa on sitte nukkunu joko muksu tai minä.Joskus oon menny sohvalle tai johonki missä vaan saa nukkua.Isäntä on kyllä aina nukkunu omassa sängyssä,ei herää vaikka tornado veis talon päältä!Vaikka tämä ei nyt varmaan lohduta yhtään tässä vaiheessa,kun ne täyttää 10 ne pysyy jo aika hyvin omassa sängyssä.15v jälkeen niitä saa kahtella taas...eivät välttämättä pysy etes talon sisällä:) Nuku päikkärit jos vaan mahollista! terkuin -Nonna-

Räpeltäjä said...

Voimia! Meillä neiti tuli viereen yli 3 v. Koitettiin hyvällä ja pahalla ja vaikka millä. Ja sama juttu ku Melindalla, että mäiski unissaan kaikilta unet pois. Muuten munki mielestä vois nukkuu vaikka 5 lasta viekussa ku sais oikeesti nukkuukin.

Enpä lähde neuvoja jakelee, oot saanu varmaan ihan liikaa niitä jo. Meillä toimi lopulta se, että otettiin tähtitaulu ja neito sai alkaa kerätä tähtiä siihen ja kun oli 20 tähteä niin sai jotain mitä oli kauan halunnut. Lisäksi sai itse valita "suojelijan" lelukaupasta vierelleen yöksi. Mut ikä, aika, tuuri.... En tiiä miten se lopulta vaan onnistu ku luulin ettei mikään tepsi.

Jaksuja ja toivotaan että tapahtuu ihme ja joku homma toimis!

Worsted_knitt said...

Nukkumisasiaan en osaa lapsettomana sanoa mitään! Mutta kehuisin vaan mallitilkkua ja kassia :) Voimia!

Anonymous said...

Meillä toimi se, että lapsi sai olla vieressä ja se,ketä potkut ja hyörivä muksu häiritsi (useimmiten minä) meni vierashuoneeseen nukkumaan.

Katkeamaton yöuni ja kunnolla nukuttu yö olivat kaikille meille niin tärkeitä, että ei edes ryhdytty taistelemaan. Olisi lapsuusaika mennyt kiukutellessa ja väsyneenä, ja sitä emme halunneet. Nyt neiti 6v nukkuu omassa huoneessaan, saanut siis tarpeeksi vanhempiensa yö-läheisyyttä pienenä ;-)

Minäkin peräänkuulutttaisin johdonmukaisuutta: jos joka toinen yö lapsi saa nukkua vieressä ja joka toinen yö hänet kammetaan takaisin, ei hän itsekään tiedä mikä on oikein. Huomaa vain,että saa huutamalla tahdon läpi kun äiti ei enää jaksa pannna vastaan.
t.toinen Susanna