Viime hetki

En ole saanut aikaan kerrassaan mitään. Hermostus on tappanut luovuuden tai jotain. Ja on niin kuumakin! Ja kaikki asiat ärsyttää! Kuten se, että tänään piti olla mun viimeinen kotipäivä ja saisin kaikessa rauhassa laittaa kaiken valmiiksi. No eiköhän Melinda sitten sairastunut, henki vaan pihisi ja vinkui koko yön, ja vaikka nyt on ihan kunnossa (!) niin minä olen väsynyt ja vituttaa kun en saakaan olla rauhassa. Onneksi myös jari on täällä, mun sietokyky lasten keskinäisiin riitoihin on ihan nolla... Eikä mikään ole valmiina huomista varten, en keksi mitä laittas päälle että näyttäs ihmiseltä, ja kaikinpuolin hermostuttaa vähäsen. Tai no, ei tunnu siltä että hermostuttaa mutta tiedän että reagoin hermostukseen olemalla pahantuulinen viulunkieli. Argh. Tän vuoden aikana joka kerta kun on pitänyt tapahtua jotain tärkeää, onkin tapahtunut jotain ikävää. Kuten Jocsun sairaalareissu, mulla piti sinä aamuna olla hammaslääkäri mitä aikaa olin odottanut monta kuukautta. Saas nähdä viekö ens yönä Melindan pihinät meidät Jorviin *koputtaa puuta*.

Ystävällä alkoi uusi työ, tein hälle laukun omasta kankaastaan (juu on se se pöytäliina, toivottavasti ei naapurissa nyt mennyt kahvit väärään kurkkuun!).
Laukusta tuli hirmu kiva, vaikka ihan perusmallia onkin. Vuori on vakosamettia mikä tekee laukusta kivan jämäkän. Laukkuun on tuloillaan myös irroitettava kännykkäkotelo. Ja itsellekin pitäisi tehdä laukku!

Melinda jäi aamulla sänkyyn vinkumaan, mutta isoveli halusi tarhaan. Tällaisen hymynaaman sinne sit vein, kypärä unohtu mutta no..lyhyt matka jne.

Tässä vielä mainio kuva eiliseltä, hauskaa ja märkää oli. Tässä todennäköinen syy neidin hengitysvinkunaan :(