Sateinen ompelupäivä

Hei mul on uudet vermeet!

Äiti oli ahkera. Tai no...

Housujen perhoset painoin tiimarin softisleimasimilla, punaista ja peittovalkoista. Peittovalk olis pitänyt vatkata paremmin, toisesta perhosesta tuli vähän kökkeröinen, ja muutenkin tuo tiimarin leimasin kaipaa hieman kirurginveistä.. Hattu on tehty jo joskus kesällä. Kauluksen päätin tehdä teollisella tavalla (ensin oikealle opt vastakkain siitä nurjalle suorana ja kaksoistikki päälle, siis kuten vinonauha mutta ilman viimeistä taitetta) mutta ompelin ensimmäisen tikin liian läheltä reunaa, kaitaleesta meinas tulla liian kapea ja loppu menikin säätämiseksi... Seuraavalla kerralla sitten...

Paitaan tein pitkälti Soilen innoittamana sydämen tällä ompele/leikkaa tekniikalla, onkohan sillä joku nimikin? Ohjeita muistelin ulkomuistista. Ongelmia tuli kun en löytänyt tukikankaitani; muistan kyllä elävästi että siirsin ne paikkaan X, ja vielä nauroin että mä en varmaan muista missä ne on ku seuraavan kerran kaipaan. Enkä tosiaan muista, enkä löydä. No, solvykalvoa mulla ei olis ollutkaan, ja onnistuin löytämään palasen joustavaa ohutta tukikangasta, niin käytin sitten sitä joustamattomassa suunnassa. Hyvin toimi, molemmat trikoot on sen verran paksuja.

Paita on aika iso Melindalle, menee mekosta, mut ihan hyvä niin.

Yhden tpaidan viimeistelin myös. Niskaan tuli dalmatialaisnauhaa pätkä, eteen tassun jälkiä.

Ostoslistalle lisää kangasvärejä, solvykalvoa ja kaksoisneuloja. Ja mikäli tukikankaat ei pian löydy, irtirevittävää tukikangasta ja vliesofixia.

Mä taidan jatkaa hattujen parissa.