Yhden projektin nainen

Edellisen postauksen kirjoittamisen jälkeen paino putosi sydämeltä ja olo helpottui kummasti. Eräs psykoloogien heimoa edustava lähimmäinen onkin sanonut, että mä olen todella taitava erittelemään ja pilkkomaan tuntemuksiani, mutta tarvitsen säännöllisesti jonkin kaatopaikan minne kipata käsitellyt asiat, muuten alkaa ahdistaa. Kätevää kun sen tietää ;).

Mä olen vakaasti päättänyt kehittyä projektikeskeiseksi ihmiseksi. En nyt herran jestas kokonaan mutta jos edes osittain :D. Viikonloppuna neuloin ihan alusta loppuun yhden työn ja siirryin seuraavaan. Ja ompelinkin vaiks mitä, alusta loppuun. Myöhemmin tarinaa ja kuvia, jos tuolla sumussa sais jotain näpsittyä.

Kamera, valaistus ja malli eivät nyt toimineet yhteen, mutta tässä vähän esimakua. Prinsessa meni hattu päässä nukkumaankin, kun on niiiiin kiva. Malli vaatii modailua, mut näitä tulossa vino pino lisää.

Jalkapalloa pelaamassa. On se niin suloinen, mun tömpsis.

Tarha on tänään kiinni ja mä oon lasten kanssa kotona. Viime viikko oli niin sekava etten ole yhtään varma ilmoitinko edes kouluun etten tule tänään :D. Ei sota yhtä naista kaipaa jne..

Nyt mä kyllä lähden toteuttamaan sitä yhtä projektia, sain Hestialta ihanaa harmaata lankaa, joka kuulemma on ollut vuoden mykkänä, mutta mulle se kyllä jutteli heti ;).

Kun tästä nyt tuli tytärpainotteinen postaus, niin muutamia hauskoja lausahduksia neidin suusta:

(mummi piirtää taululle tyttöä)
Melinda: mikä toi on? Onks se muka nenä? Eihän nenä ole tollainen, nenä on tällainen (osoittaa omaansa)
(äiti piirtää kaavoja)
Melinda: äiti mitä sä teet mulle? Onks toi muka hattu? Toi ei kyllä ole hattu, sehän on kolmio. Ei hattua tehdä noin. Onks siitä muka tulossa hattu?

Neiti minä-itsellä on myös mahtava kyselyikä. Jokainen lause alkaa miks?? Eilen käytiin mahtava keskustelu siitä miten äidistä tuli äiti, äidin äitistä mummi ja mummista isomummi. Luulin jo selittäneeni tyhjentävästi, mutta viimeinen kysymys oli kuitenkin, että miksi? lol.