Pikkuhiljaa...

Ei etene. Ei vaan etene. Mä oon uponnut jonnekin suvantoon, ja siellä ei muuten neulota. Eilenkin tuijotin kaks tuntia telkkaria enkä neulonut yhtään!!! No mut ehkei se haittaa, tällä kertaa se ei ainakaan ahdista mitenkään, mut olis vaan kiva saada jotain valmista aikaan.
Viimeksi kun päätin ottaa ryhtiliikkeen, sain molemmat polvisukat tikutettua samalle viivalle ja nyt olen jo hyvin lähellä valmistumista. Tämä olis illan homma, mut saa nähdä koska se ilta tulee. Toisiinsa kietoutuvat langat ei nyt kiinnosta. Näistä kyllä tulee ihanat.

Polvisukista saappaisiin. Syksyllä tilasin aivan ihanat saappaat, jotka sitten -yllätys yllätys- eivät sopineet pohkeen kohdalta. Eivät ollenkaan. Ei edes väkisin vääntämällä kuolion uhallakaan niitä ei saanut kiinni, väliin jäi pari, kolme senttiä. Pohdin erilaisia tapoja laihtua keskitetysti pohkeista, mihin ympäristö suhtautui varsin skeptisesti. Ilmeisesti ihmiset ajattelee, että paksut pohkeet joko on tai ei eikä niille mitään voi? Kuulkaas, toki olemme kaikki eri mallisia, mutta kun on näitä kiloja, niin kyllä ne paisuu jalat siinä missä mahakin (onneksi ei kuitenkaan pohkeet niin paljoa kuin maha, se se olis koomisen näköistä!).

En halunnut palauttaa saappaita koska ne oli niin ihanat ja 50% alessa. Ajattelin, että pohjelihasta treenaamalla pohje ei ainakaan pienene, ja päätin unohtaa pohkeeni. Jatkoin jo ajat sitten aloitettuja elämäntapamuutoksia (tai miten sen nyt fiksusti sanois).Kävelin paljon. Jumppasin vähän, mutta säännöllisesti. Aloitin pilateksen. Kokeilin kenkiä aina välillä.
Pari päivää sitten ne meni kiinni. Sujahtaen. IIIH!!!
Tarttis tehrä mekko.