Pieniä kivoja

Meillä on ollut äärimmäisen mukava mutta kuluttava viikonvaihde. Ollaan reissattu ympäri ämpäri ja julkisen liikenteen ehdoilla se on täyspäivästä hommaa... Mutta maailma on ihana ainakin lapsen silmin, kaikenlaista kivaa, ihanaa, ja ihmeellistä löytyy joka askeleella. Kun niihin kiinnittää itsekin täysillä huomionsa, elämä maistuu mansikoilta. (Paitsi että. Aamuviiden vitutusta mikään ei kyllä poista!)

Bussissa on kiva virnistellä ja pohdiskella joka ikisen napin ja nappulan merkitystä. Me kuitenkin ollaan kuljettu lähes päivittäin julkisilla, ja yhä siitä löytyy riemuja, millainen kulttuurishokki bussimatka onkaan autoperheen kersoille..
Kaikenlaiset tunnelit on ihania kun siellä kaikuu. Huhuiltiin koko matka ylös koko perheen voimin.
Synttäreillä parasta on tietysti kakut ja keksit ja suklaa ja limu, ihan heti toiseks parasta on pikkumummi ja önön iso tuoli mihin kaikki kolme mahtuu halimaan. Ihmetystä ja kikatusta aiheutti önön pikkuruinen vessa+suihku minkä lattialle muksut just just mahtuivat istumaan. Ja kerrostalo, se se on kummallinen; hissi, ja kymmenittäin ovia joiden jokaisen ovikelloa pitäis kyllä päästä painamaan.
Junassa on sadoittain kiinnostavia juttuja ja julisteita, konnaritäti antoi kenguruliput, ja parasta oli kun juna vähän tyhjeni eikä tarvinnut istua kenenkään vieressä, ja sai leikkiä nukkumista tuplaleveästi.

***
Nyt tarttis vielä yhden vapaan että sais oikeasti levättyäkin...